Taalla ollaan Aurangabadissa! Illaksi on tarkoitus hypata junaan joka vie meitin Hyderabadiin ja siitakin jatketaan heti samana paivana Hampiin. Simo tossa just viereisella koneella pyrkii meille sliipperiin (ei ilmastointia!) etta paastas sitten rauhoiuttumaan ja nukkumaan oikeaan sankyyn.

6.12. oli jo jannitysmomenttia kun kone ei ottanut lahteakseen ajallaan vaan nelja tuntia myohassa! No mutta paaasia on etta paastiin liikeelle ajallaan. Kun lento laskeutui Mumbaihin otimme asemalta prepaid taksin Victoria terminaaliin ja jatimme rinkkamme sailytykseen etta paasimme Mubaihin tutustumaan.

Huonosti nukuttu yo vei hieman mehuja joten emme valttamatta olleet Mumbain ihanuudelle taysin vastaanottavaisia. Hurja maara ihmisia ja oikein mitaan nahtavaa ei ollut, ainakaan sellaista mika poikkeaisi muista Aasian suurkaupungeista... Paatimmekin etta emme tule mumbaihin hengaamaan enaa loman lopussa vaan villeissa unelmissa on suora lento mumbaihin jostain ja yopyminen kentalla.

Mumbaista hyppasimme yojunaan kohti Aurangabadia, pyrkimyksena nahda Elloran luolastot munkkien naputtelemana kallion kylkeen. Juna olikuinolikin kohillaan vaikka ei loytynyt listoilta ennenkuin tuntia ennen lahtoa. Ilmastoitu 3AC vaunu, molemmilla ylapedit ja rinkan kanssa mahtui kivasti ottamaan muutamien tuntien tirsat. Ei mitaan valittamista Intian junista (ainakaan viela) rauhallinen meininki, suhteellisen siisti vessa ja lakanat. neljan aikaan aamuyosta oltiin perilla ja onneksi Aurangabadin juna-aseman tiloista loytyi odotustila "ykkosluokan" matkustajille, joten siella nuokuttiin aamuun ja lahdettiin jo ennen kahdeksaa liikkeelle. Kaupungissa tuolloin viela hiljaista ja huomasi etta kaupungissa on vaan 800 000 asukasta, kun vertasi Mumbain menoon esim. liikenteessa.


Aamupalan jalkeen suuntasimme Elloraan Shared Taxilla ( auto tayteen matkustajaa ja osa tippuu matkan varrella) 80 rupiaa kahdelta. Niin ja rupian kurssi onn siis suunnilleen 100 rupiaa = 2 euroa (ja hiukka allekin).
Ellorassa kaveltiin kaikki luolat lapi ja olihan ne vaikuttavia, varsinkin kun miettiin tyomaaraa mita kalliosta temppelin naputteleminen on vaatinut.

Hyvin menee siis ja ainakin ma odotan jo kovasti levytysta rannalla. Nimim. Olisinpa jo ruskea Sanna