Lake Toba, 17.1.-29.1.

Eihan siita tuplapostauksesta tullut mitaan kun paikallinen internetti sanoi sopimuksen irti juuri kun tama teksti olisi pitanyt julkaista. Kokeillaan josko eilisen informaatiokatkoksen jalkeen taalla Bukit Lawangissa riittaisi piuhassa bitteja tekstin julkaisuun.

Ehkä tyypillisin tapa saavuttaa Lake Toba on reitti jota käytimme Tommin ja Joonaksen kanssa. Lento jostain Medaniin, kuljetus bussiasemalle 5€/auto, 2€ ja 4-5h bussikyyti Medanista Parapatiin, ja puolen tunnin lauttamatka Tuktukin saarelle. Kestää hieman mutta on todella paljon halvempaa kuin charteroida autokyyti. Ja ensimmäisen taksikyydin hinnassa on mukana euron tippi sotilaspoliisille joka mukavasti juoksutti meidät läpi tullista. Jos olisin etukäteen tiennyt että saa poliisisaattueen niin olisin kantanut määriä alkoholia KL:stä, täällä se ei nimittäin paikallisia Jungle Juiceja lukuunottamatta ole todellakaan halpaa. :-)

Mitä Lake Tobasta voisi sanoa. Summattuna yhteen sanaan se voisi olla mahtava, tai ehkä upea, tai loistava. You get the idea...
Toban järvi on koko kaakkois-aasian suurin järvi, paikoitellen jopa 450m syvä tulivuoren kraateri. Kyseinen tulivuori on yksi niistä kolmesta maailman tulivuoresta jotka purkautuessaan aiheuttavat kunnon härdellin. Kun tämä viimeeksi 70 tuhatta vuotta sitten jyrähti niin ilmakehään lentänyt tuhka aiheutti jääkauden. Siitä ajasta on yli 1000km^2 kraaterin pohja noussut sellaiset 500m joten magmaa on kerääntynyt järven alle reilut 500 kuutiokilometriä. Seuraavaa purkautumista odotellessa...

Koko järveä ympäröi noin 700m järvenpintaa ylempänä oleva kraaterin reunasta muodostunut vuoristo, korkea sijainti 200km päiväntasaajasta tarkoittaa että ympäri vuoden täällä on päivällä 25-30 astetta ja yöllä noin 20 astetta. Aika täydellistä... Myös maisemat ovat aivan uskomattomat, mikään valokuva jonka olin paikasta etukäteen nähnyt ei tee tälle oikeutta.

Kolmena päivänä olen vuokrannut mopon ja ajanut vaihtelevasti joko vuorille ihailemaan maisemia, tai vaikka kuumille lähteille lillumaan mukavan lämpöisessä vedessä. Muina päivinä on tullut vain rauhoituttua paikassa jossa turistien paljous ei todellakaan haittaa.
Muistona 90-luvusta, alkuperäistän fullmoon-partyjen syntypaikkana, täällä on majoitustilaa noin 2000 ihmiselle, mutta viikolla noin keskimäärin 50-100 turistia. On aika hämmentävää kävellä ja katsella kaikkia tyhjiä ravintoloita ja guesthouseja jotka pursuavat tyhjyyttaan. Majoitus on kohtuullisen halpaa, kolmeen pekkaan 6e huoneesta jossa on jopa lammin vesi ja terassilta jarvinakoala, ja majapaikkakin onnistui loytymaan samasta paikasta missa madventuresin tyypit olivat aikanaan budjailleet.

Lievaa suomalaispaljoutta taalla on havaittavissa; Guesthousessa oli kahdentoista paivan majoittumiseni aikaan keskimaarin kuusi suomalaista ja kuusi muunmaalaista vierasta. Ja isohko yllatys tuli kun yhdessa pubissa paikallinen kitarapoika alkoi veivata Zen Cafen Todella Kaunis-biisia... Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvaakin. Tommin ja Joonaksen lahdettya maanantaina kohti Singaporea oli miulla jo punkkapaikka valmiiksi saadettyna parin suomalaisen tyton (kiitos jenni & evi) isosta kampasta, saastyy rahaa tarkeampaan toimintaan kun ei tarvitse yksin maksaa koko huonettaan. Ja toinen viikko meni kuin siivilla kun viela tiistaina paikalle sattuivat Kimmo, Henna, ja Tommi, ja saatiin isolla porukalla iltaisin hengattua ja juteltua kotikielella.

Suosituksia Lake Tobalta: Liberta Guesthouse, Roy's Pub, Tuac (paikallinen kilju), moottoripyoraily, ja rentoutuminen.

Jungle Beach &Saigon 10.-16.1.

Huh kun blogi laahaakin pahasti perässä. Sen siitä kait saa kun on liian paljon kivaa että joutaisi kirjoittamaan. No vetäistään tänään tuplapostaus ja kirjoitetaan vain vähän niin tavoitan itseni...

Joka tapauksessa Nha Trangista suuntasimme Jungle Beachille, resortti keskellä ei oikein mitään. Muutama pieni bambumaja käytännössä suoraan hienolla hiekkarannalla, mukavuuksina löytyi moskiittoverkko ja sänky. Erinomainen vaihtelu isompien turistikeskusten häslingille. 25$/päivä on paikallinen hintataso huomioonotettuna hieman suolainen hinta, mutta se sentään sisälsi kaikki ruuat ja kaikenlaisia vesileikkilaitteita. Which was nice.

Muutaman päivän rantalomailun aikana paikassa kävi aika monipuolisesti porukkaa. Pari lapsiperhettä, muutamia kaveriporukoita/pariskuntia, travellereita ja flashpackereita sekaisin. Isohkolla yhteisalueella oli hyvä hengata, lyödä korttia ja vaihtaa tarinoita kun ilta oli pimentynyt tarpeeksi ettei uiminen tai rantalentis enää tuntuneet hyviltä ideoilta. Rantalöhöilyn, bodysurfingin (KOMEAT aallot), ja biitsilentiksen ohessa oikeastaan ainoan aktiviteetin tarjoavat läheiset komeat kukkulat joille on hyvä lähteä kävelemään. Jos ei muuten niin vaikka uidakseen ison vesiputouksen alla.

Muutama päivä kuitenkin riitti oikein mainiosti Jungle Beachilla, ja suunnaksi otettiin suurkaupungin syke ja Saigon. Yöjuna Nha Trangista saapuu saigoniin "hieman" inhoittavaan aikaan 4.05 aamulla joten jäimme asemalle odottamaan päivän valkenemista. Kuuden aikaan sitten taksi alle ja suunnaksi Saigonin backpacker-keskittymä De Thamin alueella. Pienen säätämisen jälkeen löytyi hyvä ja halpa majapaikka ($5/naama/yö ilmastoinnilla) ja kaupunkihengailu sai alkaa. Saigon on aivan ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistani kaakkois-aasiassa eikä se tälläkään kertaa pettänyt. "Hanoi might Rock, but Saigon DOES Shake". Lauantai-iltana Saigonissa otimme Tommin kanssa budjetintasausillan. Tätä ennen ei Vietnamissa oltu nimittäin päästy keskimäärin lähellekään 25€/päivä budjetointiani joten sellainen 50 euroa oli oikein mukava päräyttää menemään ja elää leveästi syntisessä Saigonissa.

Sunnuntai-iltana sitten hieman kalpeana lentokentälle, ja Air Asialla Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurissa yö samaisen halpislentofirman lentokenttähotellissa ja aamulla klo 7.40 suunnaksi Medan ja Indonesia.
Enemmän Saigonin nähtävyyksistä löytyy parin vuoden takaisesta blogikirjoituksesta, tähän en jaksa käydä kaikkea toistamaan.

Nha Trang, 9.1.

Saapuminen Nha Trangiin tapahtui aikaisin aamusta, joten olikin hyvä löytää kohtuullisen läheltä bussipysäkkiä isohko valikoima hotlia joista pian löytyikin sopiva, neljä matkalaista sopuhintaan 2,5e/lärvi majoittava, ja siistihkö hotelli. Pienen aamupalanetsimiskiertelyn jälkeen ohjelmassa oli lähinnä kaupungilla hengailua, hetki biitsillä löhöämistä, parit kävelykierrokset ympäriinsä ja illalla sitten parin oluen kautta nukkumaan että jaksaa seuraavana päivänä reippaasti aamulla herätä snorklailemaan.

Aika pian herätyksen jälkeen bussi jo pysähtyikin hotellimme eteen ja pian päristimme paatilla kohti lähisaarta ja sen korallirantoja.
Tähän aikaan vuodesta Vietnamin tuossa osassa vallitsee koillismonsuuni joka tuo rannikolle vesisadetta ja hämmentää rantavedet sekaisin. Tämän seurauksena snorkkelointikokemus hieman kärsi puutteellisesta näkyvyydestä. Toki pidemmälle näki kuin vaikkapa suomessa, mutta verrattuna aiempiin kertoihin hämyinen vesi hieman heikensi väriloistoa.

Iltapäivällä palasimme hotellille noutamaan säilytykseen jätetyt rinkat ja pomppasimme Jungle Beach -nimiseen paikkaan vievään kuljetukseen. Matkaa Jungle Beachille Nha Trangista on kuutisenkymmentä kilometriä ja olimme todenneet helpoksi (ja neljästään halvaksi) tavaksi tilata kuljetuksen resortilta etukäteen.

Nha Trangista itsestään ei jäänyt oikein mitään kouraan. Kohtuullisen mitäänsanomaton hotelleja ja resortteja tursuava rantakaupunki. Turismikeskustan alueella tarjolla on rajoitetusti paikallisväriä, ellei sellaiseksi lasketa yökerhojen vilkkuvia neoneita. Snorklaaminen nyt on aina sen verran kivaa, eikä kaupunki mitenkään vastenmielinen ole, että en ryhdy paikkaa moittimaan. Vaikken nyt kehuakaan viitsi.

Hoi An, 6.1.2011

Pari päivää Hanoissa alkoi kuitenkin olla tarpeeksi joten yöjuna kohti lämpimämpää etelää ja Hoi Anin historiallista kaupunkia tuntui varsin mukavalta ajatukselta. Juna puksuttelee tätä 700km matkaa suurinpiirtein 16h ja vasta viimeisellä pätkällä maisemat ovat erikoisen hienoja joten yhdeltätoista Da Nangissa perillä oleva yöjuna säästää hermoja, aikaa, ja vaivaa. Ja koska meitä oli neljä niin saimme kätevästi ihan oman sleeper-hytin omaan käyttöömme ja pitkät uno-sessiot saivat alkaa. Itsehän nukun vaikka niskat nurin kivikossa joten pienet nytkähdykset ja kolahdukset yöaikaan eivät liikaa päässeet vaivaamaan, jos himpun hätkähtikin hereille niin uni tuli aivan samantien uudelleen.
Niinkuin sanottua niin juna oli yhdentoista aikaan Da Nangissa, Vietnamin sodan ja 80-luvun tv-sarjan tutuksi tekemän China Beachin kupeessa. Ja varsin pitkälle sitä hiekkarantaa sitten olisikin riittänyt, kuten myös enemmän tai vähemmän muinaisiksi laskettavia jenkkien lentotukikohdan rakennuksia... Nappasimme kuitenkin heti rautatieasemalta taksin joka lupasi meille 35km matkan Hoi Aniin varsin kelvolliseen 3,6e/hlö hintaan. Himpun ennen Hoi Ania taksiin hyppäsi joku kuskin kaveri joka koitti aika varovaisesti tyrkyttää meille omaa hotelliaan, mutta tyytyi kyllä suoraan kohtaloonsa kun kieltäydyimme ja osoittautui jopa hyväksi informaatiolähteeksi kertoillessaan paikallisesta hintatasosta tommille minun katsastaessani hotellia.

Hoi An on erittäin erilainen verrattuna Hanoihin. Kaupunki on pienehkö ja erittäin turistoitunut, toki syystäkin. Lämpötila oli selkeästi parinkympin paremmalla puolella ja sukat sekä pitkät lahkeet saivat kyytiä.
Koko Hoi Anin keskusta on Unescon maailmanperintökohdetta, ja tietysti keskustasta löytyy myös joitain erikoisempia rakennuksia. Erittäin sievää aluetta leimaa kuitenkin turismi, paikka paikoin tuntui jopa että vietnamilaiset ovat vähemmistönä länkkärilaumojen (ja japanilaisten ryhmien) keskellä.
Alkuperäinen suunnitelma hengailla kaupungilla ensimmäinen päivä, ja siirtyä seuraavana kohti My Sonin 600-lukulaista temppelialuetta, onnistui puolittain. Ekana päivänä ehdimme kiertelemään jopa reilusti Lonely Planetin tai Rough Guidin karttojen ulkopuolelle, mutta toisen päivän suunnitelman pilasi vesisade. Kolmekymmentä kilometriä vuokramopolla kaatosateessa ei houkuttanut, joten suunnitelma muuttui kaupunkihengailun lisäämiseksi myös toisen päivän ohjelmistoon. Kävelimme vielä kauemmas vanhasta kaupungista ja sieltä löytyikin erittäin mukavan näköinen alue jossa kanat juoksentelivat vapaina kaduilla ja yhtään muuta turistia ei ollut näkyvissä. Illan lähestyessä sitten löysimme opaskirjojen karttojen ulkopuolelta aivan mahtavan pikkuravintolan jossa oli hyvä istuskella, juoda Bia Hoita, ja syödäkin. Ravintoloitsija lupasi että kala olisi tuoretta ja hyvää, ja se bluffi piti tietysti katsoa. Eikä se halpa olutkaan ollut mikään kovin pieni tekijä joka veti meitä puoleensa... ;-) Koko omistajaperhe oli varsin sympaattinen, esimerkiksi 8-vuotias pikkutyttö joka ihastui ikihyviksi Juhan kännykästä löytyvään peliin ja pahoin pelkään että hänen isosiskonsa joutuu omaan kännyynsä saman pelin jostain imuttelemaan.

Tätä tekstiä kirjoitan yöbussissa joka juuri äsken starttasi 600 kilometrin matkansa kohti etelän lämpöä ja loman ensimmäistä rantakohdetta, Nha Trangia. Nha Trangissa ideana on viettää yksi päivä jos vaikka pääsisimme jonnekin koralleille snorklailemaan. Saa nähdä miten äijien käy, jos snorklailureissu kariutuu niin Aurinkomatkakohteena toimivassa Nha Trangissa tuskin on kauheasti nähtävää. Toivotaan parasta.

Hanoi, 3.1.2011

Uusi reissu, uudet kujeet, uusi seura, ja uudet paikat. Hyvältä kuulostaa.
Reissu alkaa Hanoista, josta suunta hissukseen etelään ja Saigonissa hyppy koneeseen joka vie lake Toballe. Tobalta sitten helmikuussa filippiineille ja maaliskuussa kait kiinaan. Saa nyt nähdä, aika avointa on tuon ohjelman kanssa vielä tänäänkin. Voi kääntää selän tuuleen ja katsoa minne tie kuljettaa. Toballe asti matkassa roikkuu mukana pari kaveria ja sen jälkeen pari seuraavaa kuukautta on kiertelyä yksin.

Matka Helsingistä Hanoihin oli harvinaisen tapahtumaton. Yölennolla Bangkokiin sain katseltua uusia futuramoja ja simpsoneita sekä nukuttua muutaman tunnin, Bangkokissa vain transfer-tiskin kautta uutta lippua kouraan ja parin tunnin pyrähdys Hanoihin.
Hanoissa olin etukäteen selvittänyt mitä taksin kentältä keskustaan kuuluisi maksaa ja sopivan hinnan saikin neuvoteltua kohtuullisen kivuttomasti. Taksikuskin ja kuskin kaverin yritys huijata turistia toisella hostellilla kuin mikä oli varattuna osoittautui sekin aika ponnettomaksi kun kuitenkin pidin silmäni auki ja tiesin olevani väärässä osoitteessa. Ja oikeassa little hanoi hotellissa Tommin veli Joonas ja kaveri Juha jo odottelivatkin. Little Hanoi on oikeasti lämpimän suosituksen arvoinen paikka; varsin inhimillinen $7,5/hlö/yö hinta kuitenkin sisälsi (Juhan ja Joonaksen käyttämän) lentokenttäkuljetuksen, aamiaisen, netin, kahvit ja teet, ja ehkä yhden auttavaisimmista henkilökunnista ikinä. Kokonaisarvosana 10.

Hanoin vanha kaupunki on oikein mukavaa aluetta vain hengailla, katsella ihmisiä ja paikkoja, istuskella Bia Hoilla (20snt) tai syödä päivällistä (1e) jossain paikallista elämää kuhisevassa ravintolassa. Turisteja Hanoissa näkyi jonkin verran, mutta koska kyseessä on isohko kaupunki niin muutama länkkäri ei paikallista elämänmenoa liikaa pääse muuttamaan.
Ho Chi Minhin mausoleum jäi aika vähälle huomiolle koska sen aukioloajat eivät oikein sopineet meille, ja hullu jonottaminen balsamoitua ukkelia katsomaan ei jaksanut mitenkään loputtomasti kiinnostaa. Aika reippaita kävelyretkiä tuli kuitenkin heitettyä ja ihmeteltyä vaikkapa lokaalia kasvitieteellistä puutarhaa. Aikaa Hanoissa kuitenkin oli vain kaksi päivää joten ei siinä nyt ihan ihmeitä ennättäisikään jollei halua juosta paikasta toiseen aivan hulluna.

Oikeastaan Hanoin ainut huono puoli oli kylmyys. Tiesin kyllä jo etukäteen että näin keskitalvella siellä tyypillisesti on vain noin 16 astetta lämmintä, mutta sadan prosentin kosteus teki tuulesta TODELLA kolean ja pitkähihainen paita+fleece ja pitkät housut olivat kovalla käytöllä.