Mumbai, lentokentta

Niin se aika rientaa. Loma alkaa olla taaksejaanytta elamaa ja huomisaamuna starttaa finskin kone kohti Helsinkia ja pimeaa vesisadetta.

Tanaan aamulla heratys oli viela Fort Kochissa josta suuntasimme tosin heti aamulla rannikon suuntaan, olinhan luvannut ostaa aiteelle silkkia ja mantereella Ernakulamissa oli matkaoppaiden mukaan Iiiiso tekstiilikaupan keskittyma. Saatuamme rinkat sailytykseen rautatieasemalle alkoi keskipaivan auringossa kuuma vaellus aluetta etsien, ja loytyihan se. Mita nyt sunnuntain vuoksi ihan jokaikinen kankaita metritavarana myyva kauppa oli kiinni... Ups... Sori vaan, mutta jai silkit ostamatta, kostoksi maailman kovuudelle paasimme sentaan lansimaalaisittain pizzalle. Ja nyt osaisin liikkua myos Ernakulamin keskustassa ilman karttaa, kyseessa ei siis ollut ihan totaalisen hukkareissu :)

Iltapaivan lahestyessa sitten rinkat sailytyksesta ja ramisevankolisevaan taksiin suuntana Cochinin lentokentta josta pienen arvonnan jalkeen loytyi myos meidan lentomme Mumbaihin. Mumbaissa jouduimme vahan vaantamaan katta ulkomaan terminaalin vartijoiden kanssa, olivat aika vakaasti sita mielta etta meidan pitaisi menna hotelliin eika lentokentalle, kuulemma 12h kuluttua lahtevaa lentoa ei ole ihan viela soveliasta tulla odottamaan. Pienella vakuuttelulla vartijat kuitenkin taipuivat ja paasimme kentalle. Loytyipa taalta ihan nettikahvilakin johon paadyin aikaa kuluttamaan ja blogia paivittamaan, kohta tosin suuntaan (varmaan vartijoiden kauhuksi) odotusalueelle ja varaan muutaman istumapaikan seka asetun nukkumaan. Lahtoselvitys aukeaa varmaan joskus seiskan aikoihin ja siihen on viela yhdeksan tuntia...

Fort Kochi

Nam.
Vuoristossa vietetyn viikon jalkeen rannikon lempean lampoiset illat hivelevat suomalaista hipiaa.
Olemme siis saapuneet matkamme etelaisimpaan (ja viimeiseen :/ ) pisteeseen, Kochin saarelle. Saapuminen tosin suoritettiin jo eilen, jalleen valtion virallisessa bussissa hytkyttiin 6 tuntia kun matkaa oli kaikki 140 kilometria. Eipa muuta voi odottaakaan kun bussi pysahtyy kerran menetettyaan sivupeilinsa pienessa yhteentormayksessa ja monta kertaa jos joku vain sattui nostamaan tienposkessa katensa pystyyn. Tosin myoskin hinta oli tuttu ja turvallinen 1.8e, paasisipa Suomessakin tuohon hintaan julkisilla niin ei paljon tarvitsisi omaa autoa tankkailla...
Bussi jatti meidat rannikolle, kiireiseen ja meluisaan Ernakulamin kaupunkiin jossa vietimme aikaa mahdollisimman vahan - siis riksa alle ja suunta kohti satamaa. Lyhyehkon lauttamatkan jalkeen havaitsi nopeasti etta Fort Kochi on miellyttavan hiljainen ja rauhallinen verrattuna rannikon kaupunginosiin.

Seka Rough Guide, etta LP sanovat etta taalla on majoitusvaihtoehdot budjettimatkaajalle vahissa sesonkiaikaan, olinkin lahettanyt spostia kaikkiin loytamiini majapaikkoihin kylassa ja saanut kieltavan vastauksen vapaiden huoneiden osalta. Siispa taallakin, kuten myos Munnarissa, paatimme turvautua komissiota nostavaan riksakuskiin ja muutaman hutilaukauksen jalkeen majoitus loytyikin varsin mukavan oloisen perheen talosta. Hintakin oli vuodenajan ja sijainnin huomioonottaen kohtuullisen alhainen 300 rahaa/yo, mutta olipa sitten seka vessa etta kylppari unohtunut kaytavalle. Sellaista sattuu, eihan kaikkea voi muistaa kun rakentaa vierashuonetta...

Taksi paivaksi varasin kanoottiretken "backwatereille", siis kuski/opas meloo ja turistit istua mollottavat kyydissa ihmetellen kalastajakylien ja maaseudun elamaa. Todella kapeat kanavat, useasti vain parin metrin levyiset, halkovat rannikkoaluetta ja muodostavat paikallisten paakulkuvaylan. Sopivan turistoitunut kierros oli varsin onnistunut ja nakymat seka paikallinen elama riittavan vaikuttavaa.
Huomenna edessa viimeinen taysi paiva Kochissa, ajatuksena on suunnata kohti hiekkarantaa ja levyttaa kaikessa rauhassa, keraten voimia ylihuomiselle lennolle Mumbaihin.

Kumilyssa yha

Jouluaatto oli sitten ja meni, samoin joulupaiva. Aattona ohjelmassamme oli tosiaankin viidakkosafarointia laheisessa Periyarin kansallispuistossa. Ja totuttuun tapaan kun on jarjestettya ohjelmaa niin lahtohan on ennen kuin haluaisi edes harkita heraamista - talla kertaa jeeppi odotti homestayn pihassa klo 05.15.
Safari oli sinaansa epaonnistunut etta elainbongaukset jaivat harmittavan vahaisiksi. Naimme joitain tukka-apinoita ja sitten jattilaisoravan, mutta siinapa se. Parasta antia retkella olikin nelisen tuntia kestanyt kukkulakavely jossa naki mahtavia maisemia ja paasi tallaamaan valilla avoimilla kukkuloilla ja valilla varjoisassa viidakossa. Varsin viihdyttava kokonaisuus siis kuitenkin huolimatta elainten piiloutumisesta.

Eilen paivalla harrastimme vain erilaista hengailua erityyppisissa paikoissa. Iltasella sitten oli varattuna liput paikalliseen turistiteatteriin jossa esitettiin lyhyt patka Keralan alueen temppeliteatterisysteemiajonkanimeaenmuista. Ilmeisesti arvelivat (ja olivat mita luultavammin oikeassa) etta turisteja ei jaksa kiinnostaa perinteisen kaavan mukainen iltakahdeksasta auringonnousuun kestava versio naytelmasta. Varsinkin kun tarina kerrotaan hindinkielisella taustajollotuksella, jalkojen seka kasien asennoilla, ja ilmeilla joista ei ota tolkkua. Aika samanlainen siis kuin vastaavat esitykset thaikuissa, vaikka olikin ihan erilainen.
Tanaan illalla sitten ohjelmassa toinen esitys, talla kertaa paikallisen taistelulajin esittelya. Se lienee sen verran suoraviivaisempaa etta tammoinen tyhma turistikin ymmartaa mista on kyse.

Aamulla pomppuinen paikallisbussi lahtee kasin aikoihin ja suuntana on rannikko ja Kochin kaupunki. Matka alkaa uhkaavasti lahestymaan loppuaan :(

Munnar ja Kumily

Saavuimme Munnariin perjantaina 21.12. iltapaivana n. 5 tunnin bussi korottelun jalkeen Ernakulamista. Ernakulamiin saavuimme siis Mangaloresta yobusilla. Jalleen viimeiset kaksi paikkaa busiissa ja toki takapenkilta ja keskelta. Ja pomppuja riitti. Mutta ei voi valittaa koska myos seisomapaikkoja bussista loytyi. Yobussista maksoimme n. 300rs/naama. Bussit kulkee kylla moitteettomasti, kunhan ei vaan ajattele liikennetta jarjella, eika katso liikaa kelloa ;) Munnarissa meidat otti hellaan huomaansa paikallinen riksakuski, joka tiesi heti kertoa etta huoneita on koko kaupungissa hyvinkin niukasti tarjolla. Hetken ajelun ja puhelin soittojen jalkeen loysimme hotellin, josta kyllakin jouduttiin pulittamaan 950rs/yo... kallista oli mutta minkas teet. Tuntui etta koko kaupungin oli vallannut kaupunkilais Intialaiset jotka olivat tulleet viettamaan viikonloppua ja joulua.

Riksaseta oli sen verran aktiivinen kaveri etta buukkasimme hanelta myos seuraavaksi paivaksi sightseenin ympari munnaria ja sen nahtavyyksia. Jo bussimatka kohti Munnaria tarjosi aivan kasittamattoman mahtavia maisemia joten kiertoajelu lupasi hyvaa...
Kiertoajelu maksoi 400rs/naama ja kesti noin 6 tuntia alkaen heti 7.00 aamulla. Joten aikaisin petiin. Unta ei kylla juuri tarvinnut odottaa, kun takana oli kuitenkin lahes kaksi vuorokautta erinaisissa busseissa istumista.

Aamulla olikin riksa hakemassa hotellilta ja kiipeaminen kohti vuoristoa alkoi. Munnarissa on 36 000 hehtaaria teeviljelmaa ympri vuorten rinteita. Ensin suunnattiin kohti nakolapaikkaa joka oli itseasiassa naapuri osavaltion puolella Tamil Nadussa. 1700 km meren pinnasta ja nakyma oli sen mukainen. Vain linnun laulua ja uskomattomat vuoristomaisemat. Kamera kavi kylla kuumana mutta eihan ne kuvat sita todellista nakymaa nayta. Sielta suunnattiin alaspain jarven rantaan jossa turisti kiskoja erilaisine kraasatavaroineen (kuka ostaa muoviautoja?!) Nahtiin parit apinatkin ja paikallisen jattioravan ja norsuja joilla olisi paassyt ratsastamaan jos oltaisi haluttu (ei haluttu). Viimeisena etaappina oli nakoalapaikka n. klo 11.00 ja siihen aikaan jo usva peitti parhaat nakymat. Aikainen aamuheratys palkittiin siis...

Munnar kaupunkina oli ruuhkainen pikkukyla joka keskittyi lahinna bazaariin ja siella myytaviin hedelmiin ja kraasaan. Mitaansanomaton paikka, joten kaksi yota riitti hyvin.

Tanaan saavuttiin Kumilyyn aamubussilla (5h 70rs/naama) ja huomenna edessa nousu neljan jalkeen ja paivaksi viidakkosafarille! Meneehan se jouluaatto noinkin :)

Lisaa tulossa, mutta nyt on paikallaan toivottaa kaikille OIKEIN IHANAA JOULUA! Olemme ainakin ajatuksen tasolla lasna joulutunnelmassa. (ja on taallakin jouluvaloja ja paperitahtia, ja noin 25 astetta lamminta :)

Valietappi

Ei se vaan pieneen suomalaiseen paahan mahdu miten halpa maa intia oikeasti onkaan. Tanaan aamulla siis lahdimme bussilla Gokarnasta (onnistui erittain helposti ja kivuttomasti) ja suuntasimme kohti Mangalorea jossa tatakin tekstia kirjoitan. Valimatkaa on ehka sellaiset 250km ja bussimatka kestaa suurinpiirtein 7h, siinapa taustatietoa seuraavalle paljastukselle; Hintaa tuolla reissulla nimittain oli vahemman kuin suomalaistyyppisella seutulipulla ~2.4e/naama. Jotenkin epatodellista...

Kyyti oli pomppuista ja suunnittelemani nukkuminen jai satunnaisten torkahtamisten asteelle, mutta ei voi valitta, ehjana perilla. Mangaloren bussiasemalla sitten reippaasti varasimme liput tana iltana Kochiin menevaan bussiin. Viimeiset kaksi paikkaa takarivin keskelta joten tilaa ei ainakaan kiusaksi asti ole, mutta ehka sita toimeen tulee. Onhan tullut harjoiteltua useammankin yli vuorokauden mitaisen bussireissun kanssa jo kotimantereellakin.

Myos Kochista on ajatuksena jatkaa tukka putkella eteenpain jos ensi yona nukkumisesta tulee yhtaan mitaan, suunnata kohti rumaa basaaria ja kauniita maisemia vuoristossa. Kohteeksi siis valkattu Munnar. Siella varmaan pysahdytaan haistelemaan taas kuvainnollisesti ruusua ja kirjaimellisesti teeta, onhan kyseessa yksi Intian huomattavimmista (ja ehdottomasti etelaisin) teentuotantoalueista. Vahan kavelya/pyorailya kukkuloilla, vesiputouksia, maisemia, jne yms etc tiedossa. Tama siis minun osaltani olettaen etta kuntoni kestaa, tanaan puuskutin jo muutaman rappusen jalkeen aika voimakkaasti - sita se parin paivan syomattomyys teettaa.
Mitaan tarkkaa aikaa ei ole sovittuna milloin Munnarista matkaa jatkamme, vielahan meilla on yli viikko aikaa (tai siis _vain_ viikko, snif) ennenkuin lentokoneet odottavat.

Pysykaa kuulolla, paivityksia seuraa taas joskus. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin Kochissa ei paljon blogia paiviteta, ja Munnarissakin vasta sitten kun on kivasti aikaa.

Gokarna, edelleen

Olemme yhakin Gokarnassa, ja siihen on oikeastaan kolme syyta; Taalla on kivaa, minua vaivaa vuorostaan matkustusta haittaava vatsatauti, ja taalta ei paase pois...
Tai paasee kylla pois, mutta aavistuksen hankalaksi menee. Eilen oli yritys ostaa kylilta junalippua suoraan Kochiin, kertoihan netti etta turistikiintiossa olisi pari paikkaa vapaana, mutta selvisikin ettei paikallinen maitolaituri mitaan turistilippuja myy. Olisivat kylla laittaneet peruslippujonon perimmaiseksi, jonnekin sijaluvulle 100+ jonotuslistalla. Kiitos, mutta ei kiitos. Paaseehan taalta bussillakin eteenpain. Tanaan sitten reippaasti lahistolta loytyvan lippujobbarin toimistoon ostamaan bussilippuja. "Mangalore? no bus reservation, station, station" kommenttien rohkaisemana Sanna sitten aloitti toisena perakkaisena paivana matkan kohti kylaa ja bussiasemaa allekirjoittaneen jaadessa makaamaan riippumattoon pohtimaan elaman sietamatonta keveytta. Bussiasemalla sitten selvisi ettei siihen varkkiin myyda laisinkaan ennakkolippuja, paikalle on ilmaannuttava aamulla kuudelta (bussi lahtee puoli seiskalta) ja ostettava lippu, nice. Kuulemma sentaan bussissa on "ihan varmasti" tilaa.
Voisimme siis olla poistumassa jo huomenna kohti Keralaa, mutta paatimme nyt kuitenkin jaada viela ainakin yhdeksi paivaksi rentoutumaan biitsille ja jatkamme matkaa aikaisintaan ylihuomenna. Mikas meilla on kiire, valmiissa maailmassa.

Gokarna, Om beach

AAAAAHHHHH...

Noniin nyt voi sanoa etta loma perinteisessa mielessa on alkanut. On hiekkaa, on rantaa ja pitkasta aikaa myos olutta loytyy (vaikkakin menun ulkopuolelta).


Saavuttiin Gokarnaan 14.12. aamuyosta. Tultiin "suoralla" bussilla Hampista, joka jatti meidat laheiseen Ankolan kaupunkiin jossa noin tunti odoteltiin pikkubusseja joka vei koko koorin Gokarnaan. Kaupungin porteille kaikkien taytyi rekisteroitya paikalliselle poliisille ja siita jatkettiin riksalla matkaa. Suuntasimme suoraan LP:n suosittelemaan Om Beachin (4km kaupungista) Namaste guest housiin. Saatiin luksus mokki jossa oma vessa+suihku ja mika parasta kuisti! oista koyhdytaan vajaa nelja euroa/yo/naama. :)

Aamulla kun herailtiin ja aamupalaa lahderriin haeskelemaan niin kahvilasta avutui suora nakoala merelle ja valkoiselle hiekalle. Ja nyt minakin sain ne rusketusraidat!

Om beach on rauhaisa ranta missa ikajakauma laidasta laitaan ja paljon hindu pyhiinvaeltajia tulee rannalle parskimaan. Gokarnahan on hindulaisille pyha paikka. Meno on rauhaisaa ja tekeminen vahissa, joten taalla on hyvaa aikaa tarttua kirjaan ja makoilla rannalla kayden meren aalloissa viilentymassa. Asteita varmaan paivittain semmoinen paalle 30. Viela pari paivaa taalla ja matka jatkuu kohti Keralaa.

Hampissa

Otsikosta pystynee arvaamaan missa talla hetkella vaikutamme. Taalta loytyi nettikahvila jossa paasen blogia paivittamaan. Talla kertaa olen vielapa yksin vastuussa kaikesta sanomastani kun Sanna makailee guesthousessa vatsataudin kourissa. Tilanne ei ole mitenkaan vakava, normaali "bombay belly" ja on jo selkeasti paranemaan pain. Huomenna on varmasti taas taydessa kunnossa.

Hampi on aivan uskomaton. En yhtaan ihmettele miksi joskus vuonna miekka ja kypara ovat taman pyhaksi paikaksi nimenneet. Maisemat ovat ihan jostain toisesta maailmasta ja vanhat temppelit seka kuninkaiden asumukset todella vaikuttavia. Mielipiteeseen voi tosin vaikuttaa myos se etta taalla on huomattavasti rennompi meno kuin aiemmissa kaupungeissa, vakimaara on ehka luokkaa 2000 kun Mumbai, Aurangabad, ja Hyderabad ovat miljoonakaupunkeja ja aasialaiset miljoonakaupungit ovat kokemus kaoottisuudessaan. Hampissa pystyy hengailemaan joen rannassa, katsellen miten paimenet ajavat lehma- tai vuohilaumoja ja naiset pesevat pyykkia. Loytyy miellyttavan rauhallisia kahviloita joissa voi siemailla lassia ja muistella paivan pyoraretkea ymparoiville alueille. Aivan mahtavaa.

Jos joku huono puoli Hampista pitaisi kertoa niin semmoinenkin loytyy. Koska tama on niin kovin pyha paikka kuin on, niin olutta ei saa mistaan. Ja jotenkin se iltaolut sopisi tunnelmaan paremmin kuin vaikkapa appelsiinimehu. No ehka kaikkea ei voi saada, ja saahan sita oluttakin tiskin alta jos lupaa juoda kahvilan hamarimmassa nurkassa huomiota herattamatta... :-)

Tulimme tanne pari paivaa sitten ja ensimmaisen paivan vietimme kierrellen paikallista basaaria ja isoa temppelialuetta. Eilinen meni sitten retkeilyn merkeissa; Sanna vuokrasi polkupyoran ja mina rohkeana (tai laiskana) otin alle skootterin ja lahdimme kiertamaan kavelymatkan ulkopuolella olevia paikkoja. Talle paivalle oli suunniteltuna joen ylitys pajukorin nakoisessa veneessa ja vastarannan valloitus, mutta se nyt peruuntui. Olen viettanyt paivan ghatien portailla auringossa kirjaa lukien ja hypnoottisia maisemia katsellen, ihan kivaa puuhaa sekin.

Huomenna matkamme jatkuu taalta eteenpain, Gokarnan hiekkarannat, palmupuut, bambumajat, ja riippumatot kutsuvat sen verran voimakkain aanenpainoin ettei kannata pyristella vastaan. Yobussi lahtee illalla ja seuraava paivitys siis sitten valkoiselta hiekalta palmun varjosta. Ei kuulosta pahalta...

Netissa taas

Tanaan ajettiin riksalla. Ja paljon.
Saavuimme siis aamusta Hyderabadiin, yhteen Intian tietoteknisen osaamisen (lue: ulkomaisten firmojen call centereiden) keskukseen. Ja sita ei kylla mistaan huomaa.
Riksakyyti ensimmaiselta rautatieasemalta toiselle kulki hyvinkin tyypillisen koyhan asuinalueen lapi, ja riksakyyti toiselta rautatieasemalta kolmannelle kulki kenties vielakin tyypillisemman koyhahkon asuinalueen lapi. Kolmannella rautatieasemalla tulimme siihen tulokseen ettei meidan enaa tarvitse kulkea yhdenkaan koyhahkon asuinalueen lapi, joten kaskytimme riksakuskia viemaan meidat sellaisen keskelle. Matkan paamaarana siis oli vanhan kaupungin sydamessa sijaitseva todella hulppea moskeija ja sita ymparoiva TODELLA taysi basaarialue. Basaarissa hengasimme aikamme ja kavimme napsimassa lounasta ennenkuin kumpikin olimme kurkkuamme myoten taynna sita basaarin ruuhkaa ja pakokaasun loyhkaa. Jalleen siis alle riksa ja kaskyna kuskille vieda meidat hieman rikkaampaan kaupunginosaan, sellaiseen josta voisi loytaa kahvilan johon istahtaa hetkeksi ja netin missa paivittaa blogia (Sanna tosin ei paivita blogia vaan ostaa meille lentoa uudenvuoden aatonaatoksi, toivottavasti onnistuu...)

Niinkuin aiemmin sanoinkin niin kaupungissa on (ainakin) kolme rautatieasemaa joista yhteen saapuu junia, yhdessa on varauskeskus, ja yhdesta lahtee junia. Voi tietysti olla etta kun otanta on yksi niin asemien joitain hienouksia voi jaada huomaamatta, en vaikka hetkeakaan ihmettelisi jos toiselta asemalta (josta meidan kokemuksemme mukaan vain varataan lippuja) saattaisi joskus joku juna lahteakin.

Tanaan kavi kylla ylihyva tuuri junan kanssa, aamulla saimme varattua kaksi viimeista paikkaa junaan joka vie meidat Hampiin. Joutui ottamaan taas herraskaisesti AC2/luokan liput vaikka vahempikin valttaisi, mutta ei voi valittaa. Odotan nimittain niin suurella innolla sita etta tama kiireinen ympariinsa juokseminen loppuu ja paasee asettumaan johonkin aloilleen, purkamaan rinkan hetkeksi ja kaymaan vaikka suihkussa. Ja pienemman Hampin pitaisi olla taman tukahduttavan kiireisen ja tayden oloisen Hyderabadin jalkeen miellyttavaa vaihtelua.

Ja vaikka matkustammekin taas luksusluokassa niin ei se nyt niin mahdottoman hintaista ole; 15e/naama 10h junamatkasta makuuvaunussa karsii ehka maksaa, vaikka 3AC luokassa hinta puolittuisikin. Riksatkin huijaavat parhaansa mukaan pienta turistia, ja vaikka tinkimisessa tekeekin parhaansa niin paatyy maksamaan ainakin triplat siita mita paikallinen maksaisi. Taman paivan reissut ovat kustantaneet ehka sen 3 euroa naamaa kohti, mika ei kuulosta paljolta mutta harmittaa kuitenkin kun tietaa etta on tullut huijatuksi eika sille mahda mitaan.

Matkasuunnitelmamme on elanyt hieman lahdon jalkeen (No plan survives contact with the enemy...) ja meidan molempien mielesta parempaan suuntaan. Hampin jalkeen suuntana joku ranta, joko Goalla tai Gokarnassa tai Keralassa ja rantsuilun jalkeen Keralan kiertelya vanhan suunnitelman mukaan. Ja lentaen Intian etelakarjesta Mumbaihin josta seuraavana aamuna sitten finskin koneella Suomeen. Hinta pompsahtaa sisaisen lennon vuoksi, mutta matkustusmukavuus nousee kun ei tarvitse paria yota korotella junassa.

Taalla ollaan Aurangabadissa! Illaksi on tarkoitus hypata junaan joka vie meitin Hyderabadiin ja siitakin jatketaan heti samana paivana Hampiin. Simo tossa just viereisella koneella pyrkii meille sliipperiin (ei ilmastointia!) etta paastas sitten rauhoiuttumaan ja nukkumaan oikeaan sankyyn.

6.12. oli jo jannitysmomenttia kun kone ei ottanut lahteakseen ajallaan vaan nelja tuntia myohassa! No mutta paaasia on etta paastiin liikeelle ajallaan. Kun lento laskeutui Mumbaihin otimme asemalta prepaid taksin Victoria terminaaliin ja jatimme rinkkamme sailytykseen etta paasimme Mubaihin tutustumaan.

Huonosti nukuttu yo vei hieman mehuja joten emme valttamatta olleet Mumbain ihanuudelle taysin vastaanottavaisia. Hurja maara ihmisia ja oikein mitaan nahtavaa ei ollut, ainakaan sellaista mika poikkeaisi muista Aasian suurkaupungeista... Paatimmekin etta emme tule mumbaihin hengaamaan enaa loman lopussa vaan villeissa unelmissa on suora lento mumbaihin jostain ja yopyminen kentalla.

Mumbaista hyppasimme yojunaan kohti Aurangabadia, pyrkimyksena nahda Elloran luolastot munkkien naputtelemana kallion kylkeen. Juna olikuinolikin kohillaan vaikka ei loytynyt listoilta ennenkuin tuntia ennen lahtoa. Ilmastoitu 3AC vaunu, molemmilla ylapedit ja rinkan kanssa mahtui kivasti ottamaan muutamien tuntien tirsat. Ei mitaan valittamista Intian junista (ainakaan viela) rauhallinen meininki, suhteellisen siisti vessa ja lakanat. neljan aikaan aamuyosta oltiin perilla ja onneksi Aurangabadin juna-aseman tiloista loytyi odotustila "ykkosluokan" matkustajille, joten siella nuokuttiin aamuun ja lahdettiin jo ennen kahdeksaa liikkeelle. Kaupungissa tuolloin viela hiljaista ja huomasi etta kaupungissa on vaan 800 000 asukasta, kun vertasi Mumbain menoon esim. liikenteessa.


Aamupalan jalkeen suuntasimme Elloraan Shared Taxilla ( auto tayteen matkustajaa ja osa tippuu matkan varrella) 80 rupiaa kahdelta. Niin ja rupian kurssi onn siis suunnilleen 100 rupiaa = 2 euroa (ja hiukka allekin).
Ellorassa kaveltiin kaikki luolat lapi ja olihan ne vaikuttavia, varsinkin kun miettiin tyomaaraa mita kalliosta temppelin naputteleminen on vaatinut.

Hyvin menee siis ja ainakin ma odotan jo kovasti levytysta rannalla. Nimim. Olisinpa jo ruskea Sanna

Hyviä Linkkejä:

Kattava paketti mm.Intian junaliikenteestä
www.indiamike.com

Keskustelua kaikesta mahdollisesta
www.pallontallaajat.net

Online-varaus junalippuihin
www.irctc.co.in
http://www.indianrail.gov.in

Ja kaikkihan löytyy myös googlesta