Jouluaatto oli sitten ja meni, samoin joulupaiva. Aattona ohjelmassamme oli tosiaankin viidakkosafarointia laheisessa Periyarin kansallispuistossa. Ja totuttuun tapaan kun on jarjestettya ohjelmaa niin lahtohan on ennen kuin haluaisi edes harkita heraamista - talla kertaa jeeppi odotti homestayn pihassa klo 05.15.
Safari oli sinaansa epaonnistunut etta elainbongaukset jaivat harmittavan vahaisiksi. Naimme joitain tukka-apinoita ja sitten jattilaisoravan, mutta siinapa se. Paras
ta antia retkella olikin nelisen tuntia kestanyt kukkulakavely jossa naki mahtavia maisemia ja paasi tallaamaan valilla avoimilla kukkuloilla ja valilla varjoisassa viidakossa. Varsin viihdyttava kokonaisuus siis kuitenkin huolimatta elainten piiloutumisesta.Eilen paivalla harrastimme vain erilaista hengailua erityyppisissa paikoissa. Iltasella sitten oli varattuna liput paikalliseen turistiteatteriin jossa esitettiin lyhyt patka Keralan alueen temppeliteatterisysteemiajonkanimeaenmuista. Ilmeisesti arvelivat (ja olivat mita luultavammin oikeassa) etta turisteja ei jaksa kiinnostaa perinteisen kaavan mukainen iltakahdeksasta auringonnousuun kestava versio naytelmasta. Varsinkin kun tarina kerrotaan hindinkielisella taustajollotuksella, jalkojen seka kasien asennoilla, ja ilmeilla joista ei ota tolkkua. Aika samanlainen siis kuin vastaavat esitykset
thaikuissa, vaikka olikin ihan erilainen.Tanaan illalla sitten ohjelmassa toinen esitys, talla kertaa paikallisen taistelulajin esittelya. Se lienee sen verran suoraviivaisempaa etta tammoinen tyhma turistikin ymmartaa mista on kyse.
Aamulla pomppuinen paikallisbussi lahtee kasin aikoihin ja suuntana on rannikko ja Kochin kaupunki. Matka alkaa uhkaavasti lahestymaan loppuaan :(
No comments:
Post a Comment