Paivantasaaja ylitetty

Etelainen pallonpuolisko jalkojen alla, Indonesian Jakartassa tamanhetkinen sijainti siis.
Ja vaarinperinroikkuminen tuntuu kuumuutena, hiki paassa saa puskea vaikka ihan normisti vain kapsyttelee ympariinsa. Pikapaivityksen jalkeen suunnaksi suihku.

Laivamatka Cebusta manilaan oli varsin vaivaton. Turistiluokan 8hlo huoneessa ei meluaste noussut missaan vaiheessa isompien dormitoryjen tasolle ja tavaroitaankin uskalsi jattaa valilla vartiotta. Laivan ravintolassa sitten oli metelia senkin edesta kun indonesialaiset esittelivat innokkaasti karaoke-kykyjaan ja taso vaihteli suunnilleen samalla akselilla kuin suomalaisessa lahiokuppilassa. Huonosta todella hirveaan.

Manilassa sitten alkoikin lieva seikkailu. Simo jonka tapasin Malapascualla oli antanut osoittekseen vain hotellin nimen ja kaupunginosan. Eika taksikuski tietenkaan sita loytanyt. Pyorimme ympyraa ja ympyraa, kysyimme varmaan kymmenelta poliisiltakin ennenkuin liikennevaloissa viereen pysahtynyt jakelurekan kuski tiesi paikan ja paasin perille. Puolen tunnin matkaan meni 2h, ja ensimmaisen kerran elaessani olin tyytyvainen ettei kuski kayttanyt mittaria vaan olin neuvotellut satamassa kohtuullisen diilin. Taksikuskia saattoi kylla himpun harmittaa... :)
Simpan kanssa vietin iltapaivan, pari olutta, sapuskaa, singaporelaisen kauppiaan kanssa juubailua - ei siis mitaan ihmeita. Illalla suunnaksi lentokentta ja jalleen tietamaton taksikuski vei vaaraan terminaaliin, onneksi nopeasti loytyi toinen taksi joka kuskasi oikeaan paikkaan.

Lento Jakartaan saapui kiusallisen myohaan, siksi olikin kiva etta jo pari paivaa aiemmin oli Cebussa yhytettyna brittilainen dave joka matkusti samassa koneessa, ja lentskarissa mukaan tarttui viela kanadalainen tyttokin jakamaan taksimatkan kustannusta - bussit kun liikennoivat edellisen kerran 3h aiemmin, ja seuraavan kerran 4h myohemmin... Taksilla siis kentalta ytimeen, jalleen kerran epatietoinen taksikuski joka ei osannut oikein vieda meita oikeaan paikkaan, kyselyja ja ihmettelya ja oikea mestakin loytyi. Kuolemanvasyneena sankyyn ja ylos sitten tanaan vahan myohemmin aamusta.

Jakartassa tuli tehtya oikein hyva paatos, painelin keskuspuistoon, ja siella nakoalatorniin josta aukesivat mahtavat nakymat jokapuolelle Jakartaa, niinkuin 130m korkeudella sopii odottaakin. Tornin juurella oli viela sopivasti Indonesian historiasta kertova museo joten sekin tuli tarkastettua. Ei paha rasti yhteensa 60 sentin hintaan.
Taalla heti kun poistuu kauppakeskuksien laheisyydesta niin on jonkinsortin julkkis. Tornia ymparoivassa puistossa minut pysaytettiin muistaakseni noin kuusi-seitseman kertaa ja aina pysayttajana toimivat indonesialaiset jotka halusivat kanssani samaan kuvaan. No eihan siina mitaan, kyllahan sita aina valilla jaksaa poseerata. Parhaiten jaivat mieleen pari tyttoa jotka vaativat etta esittelen valokuvassa heidan kanssaan suosikkifutisjengin huivia. Ehka Arsenalin fanipoppoo taman kerran antaa vaarien varien kayton anteeksi :)