Beach life @ Bali

Talla hetkella sijaintina Kuta beach, onneksi huomenna paasee pois...

Jogjassa kaytiin tosiaan toisena paivana katselemassa sulttaanin palatsia, ei mikaan kovin kummoinen ilmestys, mutta oppaana toiminut tati sentaan osasi mukavasti valottaa entisen sulttaanikunnan perimysjarjestysta ja muuta huipumielenkiintoista asiaa. Vaikka nyt hieman negatiiviselta kuulostankin niin oli se kaynti euron sisaanpaasymaksun arvoinen ja ihan kiva paikka kuitenkin kyseessa.
Borobudurin muinainen (rakennettu 700-900) buddhalaistemppeli oli huomattavasti kalliimpi, mielenkiintoisempi, ja sievempi. Ensin parit paikallisbussit jotta paasi bussiterminaalille, ja sielta seuraava bussi borobuduriin kustansivat yhteensa 28k, mutta todellinen pommi tippui portilla - yhden hengen sisaanpaasy oli 135k. Jotain aivan uutta ja yllattavaa. Sitten kun kerran oli alettu maksamaan niin otimmme myos oppaan jolle joutui muutaman euron heittamaan, ja se oli kovin kannattava sijoitus. Ilman opasta ei olisi paikka, tai sen historia, auennut yhtaan samalla lailla.
Ja Jogjakartan viimeinen paiva tuli vietettya Prambananin hindulaistemppelissa. Rakennettu samoihin aikoihin Borobudurin kanssa, mutta karsi vuoden 2006 maanjaristyksessa paljon kaveriaan pahemmin. Osa temppeleista alueella on saatu korjattua, mutta osa on viela yleisolta suljettu romahtamisvaaran vuoksi. Prambanan oli selkeasti Borobuduria kivempi paikka vierailla, yksi paikallisbussi vei perille asti ja sisaanpaasykin oli halvempi. "Vain" 120k/naama... Alueella on useita eri temppeleita eri aikakausilta ja on sinne hindulaispyhatoiden valiin mahtunut yksi buddhallekin omistettu kappeli. Ihailtavaa uskontojen valista harmoniaa, voisivat kaikenmaailman Bushit ja Bin Ladenit ottaa himpun mallia.

Jonkin verran hammastyttaa kuinka isoja muiden uskontojen komplekseja loytyy maasta joka on n. 90% muslimia, ilmeisesti historian siipien havistessa on taalla vaikuttanut milloin mikakin uskonto. Vain hollantilaiset olivat heikkoja lahetyssaarnaajia, kristittyja ei juurikaan ole, heita kun kiinnosti lahinna miten tienata mahdollisimman paljon rahaa siirtomaallaan. Mielenkiinnon kohteena itsestanikin paljon jotain lahetystyota parempi :)

Jogjasta siirryimme junalla Soloon, lyhyt parin tunnin pyrahdys oli halpa ja kaupunki muuttui huomattavan paljon vahemman turistoituneeksi. Solon kohokohdaksi muodostui Husein. Kavelimme kaupungilla ja viereen pysaytti seta mopon ja alkoi huonolla englannillaan juttelemaan. Oli kovin kiinnostunut mita kaksi turistia tallaa syrjakylilla ja paatti ryhtya asiaa selvittamaan. Hetken siina juubasimme ja sitten meidat kutsuttiinkin hanen lahistolla olevaan kotiinsa. Toki suostuimme ehdotukseen, kavimme vain ensin syomassa ja vahan pyorimassa lisaa ympariinsa, ja sitten iltapaivalla kolmelta talolle. Paikalla oli Husein, hanen kaksi veljeaan, lanko, pari naapuria, ja palvelijatar. Iltapaivan mittaan teeta tarjoiltiin hulppeita maaria, Tiina mainitsi rambutaanit suosikkihedelmikseen niin niita haettiin jattimainen pussillinen, kaikenlaisia naksuja riitti, katseltiin wanhoja kuvia Huseinin historiasta ja juteltiin sen verran mita rajallinen englanti keskustelun toisessa paassa antoi periksi. Paivallisellekin olisi kutsuttu, mutta seuraavan aamun heratys klo 03.00 (junan lahti 03.55) vahan rajoitti menoa joten paadyimme haippaamaan ajoissa ja syomaan ruuat yotorilla. Laksiaislahjaksi saimme viela isannalta paikallista kasityota olevat Batik-paidat, siina vaiheessa alkoi oikeasti harmittamaan ettei ollut antaa mitaan vastalahjaa Suomesta. Pitaa laittaa printit illan mittaan otetuista kuvista ja jotain suomalaista settia postiin kunhan paasee kotiin, osoite sentaan loytyy.

Solosta aikaisen katoamisen jalkeen suunnaksi Gunung Bromo. Indonesian aktiivisin tulivuori ja sen ymparilla oleva _todella_ upeannakoinen ylanko. Aikainen aamujuna siis Probolinggoon, sielta bussi Bromoon ja eikun odottamaan toista hullunaikaista (03.30) aamuheratysta etta ehtii katselemaan auringonnousua. Mie oon varmaan ihan sekaisin kun vapaaehtoisesti lomalla pompin tommoiseen aikaan ylos sangysta.
No auringonnuosu oli hieno, ja pikku kiipeamisen jalkeen mt. Bromon huippukin todella makea, mita nyt kraaterista tupsahetelevat rikkipilvet pistivat valilla silmat kirvelemaan ja himpun yskittamaan.

Camara Lawangin kyla oli niin pieni ja tylsa etta paatimme samantien suunnata sielta pois, auringonnousuretken jalkeen siis kamat kantoon ja takaisin Probolingoon odottamaan bussia Balille. Kyyti saapuikin parin tunnin venttailun jalkeen ja hintakin oli 9h bussimatkalle varsin sopiva 6e, sisalsi viela lauttamatkankin Javalta Balille. Ja kun parina aamuna oli herannyt (kirjaimellisesti, tuli varmaan kolistelemalla aina kukot heratettya itse) ennen kukonlaulua niin bussimatka meni mukavasti nukkuessa. Taman seurauksena saapuminen Kutaan klo 23 ei haitannut vaan suihkun jalkeen kylille. Ja jarkytys. Shokki jopa. Kutan paakatu on kuin suoraan pahimmista painajaisistani, huonoakin huonompi r&b/dance/techno soi jarkyttavan lujalla jokaisessa yokerhossa, pubeissa musiikki on himpun parempaa, mutta edelleen niin kovalla etta suomessa en niin aanekkaalla keikallakaan ole koskaan kaynyt. Ja ympariinsa toikkaroi umpihumalaisia australialaisia aijia pieni paikallinen tytto kainalossaan, tai samasta maasta kauheaan aaneen kikattavia kanalaumoja aivan yhta paissaan. Oluen hintakin noin tuplaantui edelliseen kaupunkiin verrattuna, ja sekaan ei ollut mikaan halpa. Onneksi seuraava aamu valkeni hieman parempana, ranta on aivan uskomattoman makea ja kaupunkikin sen varivalohelvettikadun ulkopuolella varsin ok. Tanaan lahden paremmalla paikallistuntemuksella varustautuneena etsimaan jotain parempaa musiikkia soittavaa, kohtuullisen aanekasta, ja halpaa kuppilaa. Luotto onnistumiseen on kova.

Huomenna suunnaksi sisamaa ja Ubud, siella pari yota ennenkuin siirrymme itarannikolle lepuuttamaan himpun rauhallisemmassa pikkukaupungissa jonka rantaa balilla puoli vuotta asustanut saksalaistytto suositteli kovasti. Saas nyt taas kerran nahda miten tassa kay, kunhan en loyda liiankin kivaa kuppilaa ja unohda lahtea aamulla.... :-)