Boholille sitten paadyin itseani raakkaamaan

Eilen aamulla hyppasin jeepneyhyn jonka kerrottiin menevan satamaan, ja niinhan se menikin. Valinta Boholin ja Siquijorin valilla tehtiin erityisen helpoksi koska siita nimenomaisesta laiturista ei saanut noista kahdesta lippuja kuin supercatilla boholiin. Ja eikun pikakatamaraanilla saaren pikainen vaihto (hintaa tuli 500p).

Boholissa saapuminen Tagbilaranin satamakaupunkiin oli varsin vaivaton ja siella oleskelu erittain pikainen. Tricyclella bussiasemalle, bussilla lobociin josta viela muutama kilometri pikkubancalla jokea pitkin majapaikaksi valikoimaani Nut's Hutsiin. Ja se paikka on muuten aivan pimean hienolla sijainnilla siunattu. Jokilaakso korkeiden kukkuloiden puristuksessa. Lahimmalle tielle menee himpun vajaan kilometrin mittainen polku jonka juuri taivaltaa mopolla, mokki on joen rannassa keskella viidakkoa ja pimean laskeuduttua ei juuri muitten ihmisten aiheuttamia valoja nae ja kuuluminenkin rajoittuu satunnaisesti jokea puksuttavaan kalastajaan ja jokapuolilla sirittaviin ja kurnuttaviin seka rapiseviin viidakon otokoihin ja elukoihin.
Negatiivisiakin puolia on, kunto nousee vahan niinkuin vakisella kun ravintolan ja mokin valinen korkeusero on useampi kymmenen metria ja rappusia kuin paremmassakin tornitalossa :)

Eilen suunnittelin etta tanaan vuokraisin mopon ja paristelisin ympari saarta. No suunnitelmat muuttuvat ja paadyinkin vuokraamaan maastopyoran ja sotkemaan vahan vahemman lapi saaren. ISO hidaste nimittain on paikallinen topografia - makia, makia, vahan loivempia makia, ja vahan jyrkempia makia... 18 kilometria suuntaansa pyoramatka Tarsius-otokoiden (yksi maailman pienimmista kadellisista, mahtuu kammenelle ja nayttaa lahinna karvaiselta Yodan ja ET:n risteytykselta) suojelualueelle veikin olettamani vahan reilun tunnin sijaan reilut pari tuntia kun puuskutin vuorenkylkea pitkin. Ja samat pirun kukkulat oli ylitettava paluumatkallakin :-/ Tarsiukset olivat lieva pettymys, mutta matkalla taukojen aikana tavatut ihmiset sitakin positiivisempi yllatys. Erityisen pitkan ylamakipatkan jalkeen kun pysahdyin paikalliseen kojuun juomaan vahan sokerilimpparia energian palauttamiseksi niin olin sita vertaa iso nahtavyys etta tati toi koko suvun ihmettelemaan kuka hullu taalla pyorii. Ja paluumatkalla samanlainen pysaytys innosti setaa hakemaan paikalle tulkin ja siina sitten turistiin aika pitkaankin. Kun limppari oli loppu niin minulle tarjottiin olut, ja viela lahtiessa vesipullo taytettiin ilmaiseksi - vaikka tippia jatinkin sitten "aika" avokatisesti, helposti yhden bissen ja vesipullon verran.
Viela olisi jaljella 4km ylamakea, polku alamakea ja satakunta porrasta joita pitkin pyora pitaa kantaa sailoon. Voi olla etta joutuu tilaamaan huomiseksi kuitenkin sen moottoroidun varkin. Ja illaksi hoyrysaunan ja hieronnan... Jos olisin tajunnut miksi Nut's Hutsin omistajat katselivat skeptisesti rimppakoipiani ja kyselivat useasti etta olenko pyoraillyt paljonkin niin olisi saattanut jaada reissu tekematta. Ja se olisi oikeasti harmittanut paljon.