Vientiane

Vang Vien jai taakse, jotenkin en jaksanut innostua siihen paikalliseen menoon jossa iso osa porukasta joko bilettaa rantabaareissa tai makaa ravintoloissa sohvalla ja tuijottaa frendeja kaljaa samalla sarpien. Jokainen taaplaa tietysti tyylillaan, mutta tama tyyli ei ollut ihan sita mita tulin indokiinasta hakemaan.

Eilen oli kuitenkin viela kokonainen paiva vang vienissa, ja kaytimme sen varsin tehokkaasti vaikka haaveilemani maanalainen jarvi jaikin loytymatta.
Aamusta vuokrasimme polkupyorat (10000k) ja painuimme kohti vuoria ja luolia. Ja aika makean luolan loysimmekin. Paikallinen poika tyrkytti opaspalvelujaan ja otimme poikkeuksellisesti tarjouksen vastaan ja se kannatti, itseltani olisi usko loppunut jos olisi yksin pitanyt ryomia (ei korkeus riittanyt edes konttaamiseen), luikerrella (kapeitakin paikkoja), ja punnertaa (n. 45 asteen kulmassa kulkeva halkeama) lapi luolan. Olisi varmasti tullut kaannyttya takaisin ja paljon jaanyt nakematta ja ihmettelematta.

Polkupyoraily on taalla aika hiostavaa puuhaa joten luolamiehistelyn jalkeen suunnaksi traktorinrengasvuokraamo josta kelluntavalineet mukaan ja kuljetus muutama kilometri ylavirtaan (55000k). Sitten oluttuopponen kouraan, tuubi alle ja eikun kelluen. Ehka reilut nelja tuntia tuli kelluttua, tai kuluihan sita aikaa rannoille pystytetyissa baareissakin jossa laulaoa tarjottiin ja kaljaa sai rahalla. Tein varsin komean hypynkin korkeasta tornista. Kadet trapetsille, polkaisu liikkeelle, lakipisteessa kavaisy varmaan kymmenisen metria joenpinnan ylapuolella, ja paluuheilautuksessa irrotus trapetsista ja ryminalla veteen. Tiina otti kuvankin, tosin vain linssinsuojuksen sisapinnasta - itse onnistuin kuvaustehtavassa paremmin...
Loppuillasta sitten ohjelmassa oli ruokaa, parit drinksut ja bierlaot riippumatossa rannalla ja tavaroitten pakkaaminen etta aamulla jaksoi reippaana 7.00 tanne vientianeen lahtevaan bussiin.

Vientianessa kavi mukavasti, linja-autoasemalta paasimme tuktukilla keskustaan ja aloimme etsia matkatoimistoa joka myisi meille liput pakseen menevaan yobussiin (se on turistivaline, paikalliset matkustavat vain paivisin 16h, yobussi menee 10h... talla kertaa olin kovin valmis joustamaan preferenssistani valtion virallisiin busseihin.). Toimisto loytyikin, ja samoin kalliit (220000k) liput. Toimistosta loytyi myos suomalainen harri joka on toista kertaa laosissa ja tarjoutui nayttamaan meille paikkoja, nice. Harri myos asusti guesthousessa ihan matkatoimiston vieressa ja saimme jatettya rinkat ja reput harrin huoneeseen sailytykseen, very nice. Pari hyvaa vihjettakin saatiin Laosissa matkustamisesta ja nyt alkaa hieman haaveissa siintaa pikkuveneella siirtyminen Paksesta eteenpain.

Tanaan on sitten tallailtu Vientianen keskustassa ja ihmetelty paikallista elamanmenoa, "riemukaarta", paria wattia ja sen sellaista. Vahan pintaraapaisuksihan tama Vientiane jaa kun matka jatkuu jo tanaan illalla, mutta kiva etta jotain ehtii nakemaan. Torilta loysin lahes aidon longines-kellonkin, enaa en ole pelkan kannykan ruudun varassa aikaa arvaillessani, 2.5e kello tayttaa tarkoituksensa jos pitaa edes kohtuullista aikaa loman loppuun asti... Viela auringonlaskun ja bussin lahtoajan valissa on tarkoituksena kayda istahtamassa mekongin rannassa ja syoda paivallinen (10 - 25 000k, turistihinnat mutta kivat maisemat).