Vang Vien

Tama paikka on kylla kuin suoraan jostain toisesta ulottuvuudesta. Kyla on omalaatuinen yhdistelma khao san roadia ja ibizaa, mutta onneksi maisemat ja muut nahtavyydet korvaavat kevyesti keskustan puutteet.

Ehka jos aloitan kuitenkin alusta.

Lennoista ei jaanyt paljon jalkipolville kerrottavaa, aika tapahtumatonta paikasta toiseen siirtymista muinaisella 747:lla. Bangkokissa sitten tapasin tiinan jakoimme ensimmaisen ison pettymyksen - muistamani hieno ruokatori joen rannalla oli kadonnut ja tilalla oli valtaisa rakennustyomaa. Onneksi loytyi sentaan yksi pad thaita myyva koju josta sai vahan apetta ennen siirtymaa rautatieasemalle ja yojunaan.

Yojuna oli paikalliseen tyyliin muutaman tunnin myohassa puksuttaessaan Nong Khain asemalle, konnari oli hauskan nakoinen kun huonon englannin ja elekielen sekoituksella selitti miten yon aikaan oli yritetty ylos vuoren sivua, valuttu takaisin, ja toistettu tama ohjelmanumero muutamaan kertaa. Mutta ehjana perilla ja eikos se ollut tarkeinta.

Nong Kaista siirtyminen vientianeen oli yllattavan vaivatonta, juna-asemalta jumbolla rajalle (30b), leimaus ulos thaimaasta, bussilla laosin raja-asemalle (15B), visa on arrival(35D) ja immigration nopsaan, paikallisbussi talat saon dosikselle (5000k), ja sielta bussi vang vieniin (30000k). Kovasti kaikissa paikoissa meille tyrkytettiin minibusseja, takseja, vip-busseja ja vaikka mita kulkuneuvoja, mutta pidimme paamme ja tuimme valtiollisia firmoja.

Niin, ja nyt takaisin alkuun, tai siis Vang Vieniin. Tanaan vuokrattiin mopot joilla siirtyma n. 15km pohjoiseen sujui kivuttomasti ja mentiin katselemaan paikallisia kylia ja vuoria. Vuorilta loytyi myos upeita tippukiviluolia joita kaikkia onneksi Lonely Planet ei tuntenut joten useampikin sata metria tippukivien valissa taivaltamista onnistui ilman etta paikalla oli ketaan muuta. Ne varit ja muodot ovat jotain aika uskomatonta. Myoskin riisipelloilla tyoskentelevat paikallset ja taustalla nakyvat kalkkikivivuoret toivat hymyn naamalle, ei todellakaan paha.
Huomenna ohjelmassa pyoran vuokraus, ja vajaa kilometri kiven sisalta loytyvassa jarvesa uiminen, ja sen jalkeen vangvienin spesiaali, eli kaljakellunta jokea alas. Pitaisi olla kaikin puolin mukavaa puuhaa, mutta varmuudenhan saa vasta kun virnistellen astuu kylan rantaan...