Illalla Vientianesta poistuessamme tormasimme taas suomalaiseen, talla kertaa jyran alle jai Joonas jostain pain savoa. Joonas oli hieman huolissaan kaveristaan joka oli "vain hetkeksi" mennyt nettikahvilaan kaupungilla, missannut kuljetuksen etelaiselle bussiasemalle (10km), ja jonka kannykkaan ei juuri nyt saada yhteytta... Onneksi toinenkin savolainen saapui pysakille hyvissa ajoin 4 minuuttia ennen bussin lahtoa ja tilanne oli taas hallinnassa.
Yobussi toi "hyvin" levanneet pienet matkalaiset Paksen VIP-bussiasemalle kivasti jo seitsemalta aamulla. Koko paiva aikaa ihmetella taman uuden kaupungin menoa.
Aloitimme aamun tutulla rutiinilla jossa kavellaan rinkka selassa kaupungilla ja kaydaan guesthousien ovilla kysymassa onko tilaa, ja mita maksaa. Paksessa tuntui olevan tavallista nihkeammin tilaa joten aamutoimet kestivat himpun pidempaan ennenkuin loytyi budjettiin sopiva (50 000k, tai 4.5e per yo) guesthouse kivalla sijainnilla ja natilla paikalla joen rannassa. Taman jalkeen sitten ohjelmassa kavelya ja kaupungin temppeleiden, torien, ja joenvarren elaman ihmettelya ennenkuin lampotila nousi taas sietamattomaksi ja etsimme taman ilmastoidun nettikahvilan jossa jaahdytella hetkinen.
Tosin lampotiloihin ei ole tulossa helpotusta tulevinakaan paivina. Ennuste lupaa huomiselle paivan ylimmaksi 36, ylihuomiseksi 37, ja yon alimmat molempina oina 25 astetta. Ei pitaisi valittaa kun lammin ja auringonpaiste oikeasti on ihan kivaa, mutta vetta kuluu aivan kasittamattomia maaria.
Kavelyn aikana ostin sampylan joka ilmeisesti ei mahani mielesta ollut kovin hyva - seurauksena pienta myllerrysta ja puolentoista tunnin huili GH:ssa, ja sitten olinkin taas ihan taydessa iskussa. Koska lansimaalaisia ruokkivan paikan sampylat olivat ilmeisen pilallisia lounaaksi syotiin oikein hyvaa nuudelikeittoa paikasta jossa paikalliset duunarit nayttivat ruokkivan itseaan. Nuudeli on ainakin viela ollut yhta mielta kanssani ruuan sopivasta kayttaytymisesta etta taisin paasta saikahdyksella.
Huomenna matka jatkuu veneella mekongia pitkin kohti Champasakin uinuvaa pikkukaupunkia. Ja koska nykyinen uinuva pikkukaupunki oli, niina vuosina kun suomessa viela ihmeteltiin uutta raudaksi kutsuttua materiaalia, aikoinaan ison kuningaskunnan paakaupunki ja kaikin puolin kovin pyha paikka niin sielta pitaisi loytya paljon raunioita ja watteja ja muinaisuutta ihmeteltavaksi. Saas nahda.
No comments:
Post a Comment