Muutama paiva erinomaisen leppoisaa oleilua takana. Ja ei voi sanoa kuin etta tama paikka on uskomaton. Elamanrytmi on kovin leppoisa, tapahtumat eivat ole mitenkaan rajahtavia ja hektisyys on kaukana.
Alue on uskomattoman... hmmm... sievaa, tai ehka nattia, tai vaikka kaunistakin. Auringon laskiessa mekongin taakse kun kalastajat puisilla pienilla kanooteillaan piirtyvat silhuetteina vetta vasten ja itse katselee nakya rantamokkinsa terassilla kylmaa beer laoa siemaillen on olo aika fantastinen. Olisin varmaan jaanyt tanne jumittamaan riisipeltojen reunalle vaikka miten pitkaksi aikaa, mutta puolentoista viikon paassa haamottava tiinan lento Saigonista Helsinkiin kannustaa kuitenkin siirtymaan eteenpain. Siispa ostimme huomiselle bussiliput Kamputseaan, monestakin lahteesta olin kuullut etta raja voi olla hieman haastava joten ostimme samantien lipun perille asti (Kratiehen). Eipahan ainakaan tarvitse miettia kuljetuksia vaan voi keskittya rajaviranomaisten lahjontaan :-)
Mita voisin taalla saarilla tekemisistamme kertoa. Olemme uineet, kelluskelleet mekongissa traktorin renkaissa, tapelleet virtaa vastaan kanootilla, makoilleet riippumatossa lukemassa kirjaa, pyorailleet katsomaan vesiputouksia, ja yleensa vain nauttineet olostamme. Paivisinkin kun on ollut niin kuuma etta juuri ja juuri jaksaa nostaa jaisen banaanipirtelon huulilleen ja silloinkin tulee oikeastaan hiki... En kylla valita, kun helsingissakin kuulemma on taas vaihteeksi oikea talvi ihan lumineen ja pakkasineen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment