Phu Quoc

Taas taalla. Phu Quoc kun on niinkin rauhallinen saari etta lahin internetti loytyy noin kymmenen polyisan ja makisen kilometrin paasta kampilta. Kamppa on nimeltaan Thang Loi, tjsp, ja hintaa omalla vessalla varustetulle bungalowille kertyy 14 taalaa/yo. Hintataso noin keskimaarin on saarella hieman korkeampi kuin mantereella, kaljaa ei ole viela loytynyt alle 50 sentin hintaan ja nuudelisoppakin maksaa ainakin sen 75 senttia. Elama on...

On oikeasti aivan mahtavaa kun tanne ei viela ole tuotu turisteja. Mahtavaa ja todella erittain yllattavaa - tallainen saari Thaimaan rannikolla olisi ammuttu tayteen itseaan karistavia finnmatkalaisia; lukemattomia ja taas lukemattomia kilometreja vitivalkoista hiekkaa palmupuiden katveessa on ilman yhtaan muuta ihmista, ja paikalliset viela jaksavat huudella Laos-tyylisesti tervehdyksiaan kun valkoihoinen paristaa ohi mopollaan. Eilinen ja tama paiva onkin vietetty saaren lukemattomiin rantoihin ja lahes asumattomaan sisamaahan tutustuen. Mopedit ovat ainoat joillekin teille (ja silloille) sopiva kulkuneuvo, onneksi vuokra on kaikki 6e paivassa ja bensaa kuluu ehka parilla juurolla, jos jannaisi liikaa ajamista ei paljon pystyisi saaresta nakemaan. Ja nakemisen arvoisia paikkoja on paljon: jo mainittujen rantojen lisaksi sisamaan viidakoissa luikertelee kapeita polkuja, pienissa kylissa on hauska seurailla elamaa (ja arvuutella vietnaminkieliselta ruokalistalta jotain syomakelpoista...), ja kalastajilla on omat meininkinsa ympari saarta.

Niin. Saarella on vietetty jo lahes viikko, ja toki mopoilun lisaksi muutakin tekemistakin on loytynyt. Maanantaina snorklausreissu oli (minulle) ennalta-arvattavan makea, Tommi oli aikalailla yllattynyt siita mita kaikkea veden alla onkaan ja innoistui niin etta melkein otti perjantaille uuden sukeltelusetin :). Parina paivana on keskitytty enemman rauhalliseen hengailuun, ja parina iltana vahemman rauhalliseen hengailuun... Oma rantabungalowisettimme on ehka hieman liiankin rauhallisessa paikassa, paa poksahtaisi jos joutuisi koko viikon siella levyttamaan ja vain lukemaan kirjaa. Ja kuuntelemaan saksaa. Kuuntelemaan paljon saksaa. Eilen paikalle saatiin yksi ranskalainen pariskunta, sita ennen olimme Tommin kanssa ainoat ei-teutoonit. Luulen etta suurin saksalaisten maihinnousuun vaikuttava tekija on se etta resortin omistaa saksalainen pariskunta joten kaitpa heilla on mainoskanavat kotimaassaan kunnossa, muualla saarella kun kuulee oikein iloisen sekamelskan kielia kun sattuu johonkin lansimaalaiseen tormaamaan (ja kuten sanottua, paakaupunkia ja paakaupungin puoleista nurkkaa long beachista lukuunottamatta kalpeanaamoja ei juurikaan loydy). Jos olisin uudelleen tanne joskus tulossa niin varmaan majoittuisin johonkin lahemmas noita lankkarialueita.

Summattuna. Mahtava paikka. Kannattaa tulla ennenkuin on liian myohaista, kaikki kehitys kun ei ole hyvasta.