Phnom Penh

Viimeisena yona Kratiessa ulkona vaikutti outo saailmio - sade. Illalla salamoi ja jyrisi, mutta pisaroita alkoi tipahtelemaan taivaalta vasta yhdentoista jalkeen joten sateesta ei mitaan harmia ollut, olipahan vain virkistavaa vaihtelua kun yolampo taisi tipahtaa perati 22:een asteeseen kun vetta tuli kaatamalla :)

Sitten Phnom Penh.

Aika hauskaa olla vaihteeksi ihan oikeassa kaupungissa jossa eivat turistimassat viela suuresti nay katukuvassa. Vaikka taxileidi ja tuktuksir huudot jo kajahtelevatkin keskustassa.
Hintataso taalla on selkeasti korkeampi kuin Laosissa, elintarkeat tuotteet olut ja nuudelisoppa maksavat noin 1,5 kertaa sen mita naapurissa (siis nuudlarit 1,5e ja olut 80snt/tolkki), onneksi sentaan majapaikka on edukas ja oikein viihtyisan leppoisa.

Tanaan tuli aika tylya muistutusta taman maan verisesta lahihistoriasta. Kavimme punakhmeerien aikaisessa kuulustelukeskuksessa jossa oli erittain asiallisesti esilla hirmutekoja ja niiden seurauksia. Jarkyttavaa ajatella etta Pol Potin hallinnon, ja sita seuranneen sisallissodan aikana oli maan vaestosta kuollut lahes neljannes, tai etta vaeston pakkosiirrot kommuuneihin maaseudulle saivat aikaiseksi miljoonakaupungin vakiluvun kutistumisen 40 000:een. Ja kaiken huipuksi tama oli YK:n tunnustama hallitus yli kymmenen vuotta senkin jalkeen kun vietnamilaiset olivat vihdoin hermostuneet jatkuviin rajakahakoihin ja kavivat pyyhkaisemassa punakhmerit pois vallankahvasta (tosin viidakosta kasin pitkittivat sisallissotaa viela reilut 15 vuotta...)
Sotarikosoikeudenkaynnit saatiin kayntiin vasta viime vuonna ja tahan mennessa vain pari tuomiota on langetettu joten ei ihmekaan jos taalla ei ihan yhta paljon hymyilevia ihmisia nay kuin naapurissa sijaitsevassa Laosissa.

Kaikesta tasta huolimatta olen ollut kovin positiivisesti yllattynyt tasta kaupungista. Vaikkei keskustaa olekaan suunniteltu kaveltavaksi niin reippaasti olemme kavelleet ja paikkoja katselleet. Esimerkiksi eilisiltana oli hauskaa istuskella joen varressa ja katsella kun paikallinen nuoriso heitti rundia skoottereillaan ja mopoillaan ja tanaankin olemme tormanneet oikein mukaviin ja hymyileviin ihmisiin kun on elekielella kokeiltu ostaa kaikenlaista kynsilakasta jaateen kautta paivapeittoihin.
Onneksi viela ei ole mikaan kiire pois, viela paiva pari taalla ennenkuin hyppaa bussiin jonka nokka suuntaa kohti Vietnamia. Siina onkin sitten jalleen yksi riemunaihe kun koittaa rajalla selittaa virkailijalle etta ihan aikuisten oikeesti suomalainen ei tartte viisumia alle 15vrk:n visiitille vietnamiin. Tama tieto kun on aika uusi, ja parin huhun mukaan sita eivat viela laheskaan kaikki rajavirkailijat ole sisaistaneet, mutta eikohan taas pari taalaa oikeassa taskussa avanne portit meillekin.