Goooooood moooorning Vietnam!

Siirtyma Kamputseasta Vietnamiin oli todella kivuton. Phnom Penhissa hyppasimme bussiin ($10), bussi vei rajalle, rajan ylitys nopsaan (passit kerattiin jo bussissa -> leimaus tapahtui kerralla kaikille), leimaus sisalle vietnamiin ja sama bussi toi Saigonin, tai Ho Chi Minh City - ihan kuinka vaan, keskustaan. Majapaikka loytyi rauhalliselta pikkukujalta (oikeasti pikkukuja, saan helposti kammenet kummankin puolen kerrostalojen seinaan samanaikaisesti) oikein asialliselta alueelta, eika hintakaan, $12, ollut hirvea kun ottaa huomioon sen mita taalla huoneet voivat maksaa. Toki kustannuksia nukkumisesta syntyy yli tuplaten sen mita kertaakaan aikaisemmin retken aikana, mutta kolmas kerros, iso ja siisti huone, oma parveke, ja hyva sijainti ovat plussapuolia. Ja tosiaankin Saigonista olisikin hankalaa loytaa sita omaa huonetta neljalla eurolla kun jo yhteismajoituksen sankypaikkakin on halvimmillaan 3, ja laadukkaammassa hostellissa vitosen.

Saigon on todella mukavan oloinen kaupunki. Keskustassa on yleensa niin leveat jalkakaytavat etta niille mahtuu ihmisiakin pysakoityjen mopojen lisaksi, ihmiset ovat olleet useasti aidon ystavallisia, ja nuudelisoppa seka kalja on halpaa (0,8e, ja 0,8e/0,5l). Toki taallakin kysellaan haluanko ostaa mopokyytia tai nenaliinoja, mutta jollain tavalla silti paikka on viihtyisamman oloinen kuin phnom penh - joka ei ollut todellakaan ollut paha sekaan. Paikallinen liikenne vaatii "hieman" sopeutumista - kadun ylittaminen onnistuu hyvin kun menee tasaista vauhtia lyhyilla askelilla, ei todellakaan kiihdyta tai pysahdy, ja pitaa mielessaan sen etta mopot vaistavat mutta autot eivat. Kuumottaa kylla aivan sikana, ja epailen ettei ole ihan taysin turvallistakaan, mutta jos haluaa kadun yli niin on oikeastaan ainut tapa.

Parissa paivassa on taas ehtinyt tutustumaan kivasti lahialueisiin kavelemalla, ostamaan tuliaispaidan kummitytolle ja itselleen seka oppimaan maan historiaa. Silmalasitkin kavin tilaamassa aamupaivasta (niin Tiinakin), tai aurinkolasit vahvuuksilla jos ollaan ihan tarkkoja (20e).

Eilinen aloitettiin juurikin historian opinnoilla kun suuntasimme chu chi (tjsp.) tunnelialueelle. Tunnelit kaivoivat ahkerat Vietcongin sissit parinkymmenen vuoden aikana suojapaikaksi itselleen kun vaihtelevasti etela-vietnamin armeija, ranskalaiset, ja suurimmissa maarin sitten usalaiset hyokkivat maan pinnalla olleisiin tukikohtiin. Sinaansa sissit kayttivat todella epareilua taktiikkaa kun piiloutuivat paikallisten kyliin, ja pukeutuivat paikallisten vaatteisiin ja tekivat aivan mahdottomaksi erottaa sen ketka ovat vain hiljaisen hyvaksyntansa toiminnalle antavia maanviljelijoita ja ketka selkansa kaantavan pikaisesti ampuvia guerilloja... Ja koska taman matkan ostimme kylilta, emmeka menneet omatoimisesti niin saimme myos oppaan joka osoittautui todellakin oikeaksi mieheksi hommaan. Kyseessa kun oli aikanaan etela-vietnamin armeijan joukoissa taistellut, ja myohemmin usalaisten tulkkina toiminut vanhempi heppu joka osasi kertoa paljon muutakin kuin vain kirjoja lukeneet ja valtion virallisella propagandalla (tm) kasvatetut nuoremmat oppaat joita muilla ryhmilla nakyi.
Illalla tunneleiden jalkeen menimme kokeilemaan uutta toimintaa, ihmisbongausta. Viereinen puisto tuntui puuhaan hyvalta paikalta ja kaikkea siella sitten nakyikin - kavelijoita ja holkkaajia jotka tomeran nakoisesti kiersivat lyhyehkoa lenkkiaan, kasiaan ja jalkojaan heiluttavia jumppaajia kaikista ikaluokista - kovin vanhat vain heiluivat hieman hitaammin kuin nuoret, sulkista ja futista, erilaisia peleja, kaikenlaista kivaa elamaa. Ja pari aika hauskaa opiskelijaa jotka tulivat juttelemaan ja parantamaan englannintaitojaan. Tai vain toinen puhui, toinen hymyili hiljaisena ja sopotti valilla kysymyksia kaverinsa korvaan. Suhtauduimme aika varautuneesti kun juttu alkoi, mutta kun tunninkaan keskustelun jalkeen ei mitaan oltu yritetty kaupata niin alkoi olla kovin varmaa etta yliopisto-opiskelijat oikeasti vain halusivat reenata kielta. Tuli kuultua paljon tarinaa Vietnamin hyvista ja huonoista puolista, koulujarjestelmasta ja vaikka mista. Mielenkiintoista kuulla paikallisten nakokulmia erilaisiin asioihin.

ps. Tiinan blogissa on himppu tarkemmin kerrottuna Kamputsean seka (jossain vaiheessa sitten) Vietnamin lahihistoriaa, ei ehka naytolta luettuna niin kauhean mielenkiintoista, mutta auttaa kummasti ymmartamaan aluetta