Phnom Penh pt. 2

Pnohm Penh on siis taaksejaanytta elamaa. Vimppana paivana siella kavimme viela tutustumassa lisaa maan veriseen historiaan Killing Fieldseilla jonka joukkohautoihin on kuopattuna aika maara Kamputsealaisia. Kovimman jarkytyksen ehka aiheutti puu jota vasten pikkulapset oli hakattu hengilta kun ei niihin viitsitty ammuksia tuhlata tai veitsia tylsyttaa. Vahemman miellyttavia mielikuvia...

Majapaikkanamme oli guesthouse jonka nimi oli mielikuvituksellisesti #9 - asunto ei ollut mitenkaan erikoinen, sellainen perus en-suite huone jossa pari sankya ja vessa+suihku yhdistelma (4e), mutta guesthousen terassialue oli todella viihtyisa. Jarven paalle tolpille rakennettu ravintola ja hengailualue, kaikenlaista viihdyketta yrteista biljardipoytaan ja mahtavan paljon vihreaa kasvillisuutta luomassa varjoja paivalla ja tunnelmaa illalla. Todella miellyttava ymparisto kun viela ottaa huomioon etta vaikka paikka oli joka ilta kaytannossa taynna ei tunnelma missaan vaiheessa ollut lainkaan ahdas vaan aina loytyi joku patja jolle peffansa asettaa iltaoluen ajaksi.

Onneksi kaupungilla tasapaino palautui kun paatimme kuninkaan palatsin riistohintaisen sisaanpaasyn (7e) sijasta menna katselemaan kaupungin keskustan yhta wattia. Wat Ounalom, eli kulmakarvatemppeli on saanut nimensa siita etta yhden buddhapatsaan sisaan on valettu itsensa buddhan kulmakarva.
Pyorimme temmpelialueella joka oli kovin hiljainen, munkit olivat keskipaivan kuumutta piilossa, ja vain pari hassua turistia oli ihailemassa koristeellisen temppelin rakennetta. Opaskirjassa oli mainittu etta kulmakarva asustaa temmpelin takana pienemmassa pyhatossa joten kiersimme temppelin ja loysimme lukitun oven joka kuitenkin melkein valittomasti avautui kun joku himpun vanhempi siviilivaatteisiin (ei munkin kaapuun) pukeutunut mies innokkaasti khmeeria hopottaen heilutti avaimiaan. Sisalla meidat komennettiin polvistumaan buddhan eteen ja elekielen ja sujuvasti puhumamme khmerin avustuksella selvisi etta siella patsaan sisallahan se kulmakarva asustaa. Sitten seta sytytti meille suitsukkeet jotka asiaankuuluvan hartaasti tokkasimme pystyyn buddhan eteen - taman tapahtuman jalkeen sitten paasimme osalliseksi jonkinlaista siunausta, oli oikeasti mielenkiintoinen ja virkistavan erilainen tapahtuma. Ukkeli aloitti messuamaan ja kastoi jonkinlaisen tikuista tehdyn vispilan tyylisen nipun pyhaan veteen, viskoi pisaroita paallemme, messusi ja viskoi viela muutamaan kertaan. Aikansa messuttuaan ja viskottuaan samalla vispilalla sitten nostettin kateen himppu vetta, ja talla vedella piti messuamisen avustamana pesta naama. Himppu lisaa messuamista ja happeninki oli ohitse, tosin viela lahes suoranaisesti kaskettiin valokuvaamaan buddhan patsasta ja meita sen edessa. Mukavan leppoisasti suhtautuvat uskontoonsa taalla, ja ilmeisesti ei buddhalaisuus aiheuta samanlaista tarvetta ristiretkiinkaan kuin kotoisampi variantti. Positiivista.