Koska paikallisliikenteen kaytto olisi vaatinut aika lailla saatamista, ja olisi tullut kaikki 2e halvemmaksi niin paadyin nappaamaan suoran autokyydin Tobalta Bukit Lawangiin (10e). Lauantaina saavuinkin varsin hyvissa ajoin kylille, loysin huoneen (4e), buukkasin vaelluksen (75e), ja lahdin kavelylle. Hetken aikaa kaveltyani paadyin oluselle viihtyisan oloiseen rainforest raflaan, ja melko heti istahtamisen jalkeen alkoi viereisesta poydasta kuulua tutun oloista molotusta ja paadyinkin hengaamaan lauantai-illaksi Vesan ja Outin kanssa. Sunnuntaiaamuksi varattu trekki kuitenkin rajoitti menohaluja joten yhdeltatoista piti peli viheltaa poikki ja suunnata kohti guesthousea ja sankya.
Sunnuntaina sitten aamupalalla tapasin vaellusseuran joka osoittautui retken aikana todella hyvaksi porukaksi. Saksalaisen Pennyn kanssa sovittiin treffit Gileille viikon paasta, ja ranskalainen Paul lupasi majoittaa minut Hong Kongissa kunhan sinne asti paasen. Aika positiivisia yllatyksia siis.
Ensimmainen vaelluspaiva oli fyysisesti aika leppoisa, näimme yhteensa lahes kaksikymmenta orankia joista villit pysyttelivat kaukana ihmisista, ja semisti villit, rehabilitoidut, eivat niin kauheasti valittaneet karkuun juosta. Positiivista oli etta suurin osa naaraista kuljetti mukanaan jonkin ikaista poikasta, joten vaikuttaa etta suojeluyritykset kantavat ainakin jossain maarin hedelmaa.
Paivan kohokohtia: Silmasta silmaan tuijotus nuorehkon urosorankin kanssa, etaisyytta ehka noin metri. Jackien ja hanen poikasensa tapaaminen kaytannossa kosketusetaisyydelta. Villisti kirkuen aivan VALTAVAA urosta karkuun juokseminen koko ryhman ja oppaiden voimin kun onnistuimme hairitsemaan hanen herkkaa hetkeaan nuorikon kanssa ja kaveri ei tasta oikein valittanyt - Kunnon adrenaliinipiikki, vaikken edes ollut jonon viimeinen.
Yo sademetsassa on jotain aika maagista. Illalla paasi uimaan joessa, seuraamaan apinoiden ja varaanien puuhastelua aivan vieressa, tuijottamaan kirkasta tahtitaivasta ja syomaan avotulella kokattua ruokaa ja sitten nukkumaan bambusta ja irtopressuista tehdyssa katoksessa kuunnellen aivan yhtakkia alkaneen sateen ropinaa. Ihan parhautta.
Toinen vaelluspaiva oli sitten fyysisesti aivan killeri. Mutaisia ja liukkaita, aivan aarimmaisen jyrkkia (siis jyrkkia, neliveto paalla molempiin suuntiin usein kiivettavia) makia ylos ja alas. Onnekseni en ollut ryhmasta huonokuntoisin joten ei tarvinnut taipua ja vinkua taukoja kun joku muu teki sen aina puolestani. Itsetunto ei siis ottanut liikaa kolinaa vaikka kroppa olikin paivan lopuksi niin rikki etta pahimmillaan illalla molemmat jalat kramppasivat yhta aikaa.
Viidakko on kylla paikkana aivan mahtava, laaksoissa virtaa puroja, joka puolelta kuuluu mita erivarisimpien lintujen laulua ja elainten aantelya, ja kasvillisuuden maara on aivan uskomaton. Thaimaan kukkulakavelylla nahty pusikko ei ole todellaakaan mitaan verrattuna oikeaan troopiseen sademetsaan.
Viimeisena paivana ohjelmassa olikin enaa jokea pitkin tapahtuva laskettelu kylaan. Rekan pyorien sisakumit olivat kovalla koetuksella kun sankarillisesti oppaamme _yritti_ vaistaa valkoisena kuohuvasta joesta torrottavia kivia siina vaihtelevalla menestyksella onnistuen. Vauhti vaihteli melkein rauhallisesta aivan hirvittavaan, mutta hauskaa riitti koko rahalla.
Eilen palattuani kylaan kuulin vahan huolestuttavia uutisia purkautuneesta tulivuoresta, mutta ainakaan mataramin lentokentan info ei kerro etta huominen lentoni Lombokiin olisi peruttu. Uskoo kun nakee, mutta toistaiseksi (jo kertaalleen muuttunut) suunnitelma siirtya tasta gileille suorittamaan sukelluskorttia nayttaa pitavan. Jos gileille ei paase niin sitten on keksittava vaihtoehto, paallimmaisena tulee mieleen Pulau Weh pohjoisessa Banda Acehissa. Saas nyt nahda miten tassa kay, paiva kerrallaan eteenpain toistaiseksi.
Suosituksia Bukit Lawangista: Trekki - mieluummin vähintään 3 päivää ja oppaaksi Jungle Eddie (jungle_edie@hotmail.com +6281397125596), Rainforest guesthouse - hyvä paikka törmätä muihin reppureissaajiin, ja Jungle Party joka lauantai @ 53
3 comments:
Moikka, kuulloostaa mukavalle vaellukselle :) Ainut tulivuori joka euroopassa tuntuu ylittäneen uutiskynnyksen pussahti Japaniassa, ja lennot näyttää rullaavan etelämmässä ihan ajallaan.
Juu, Löysin itte tietoa että bromo oli pössäytelly ja häiritsee tuhkallaan lentoja balille, mutta lombokin lennot pystyy hyvin kiertään swen. Eli niinkun Indonesiassa kaikki tuntuu sanovan: "No Problem"
Siis sekö minka luona käytiin viime vuonna aamupalalla?
Post a Comment