Reittiopas

Eilen tuli oluen särpimisen lomassa myös puhuttua asiaakin, ja alustava reittisuunnitelma on valmis. Alustava suunnitelma siksi että olimme molemmat samaa mieltä siitä että mitään tarkkaa aikataulua tai ylisuunnittelemista ei kaivata, ja tuskinpa Intiassa tarkat aikataulut onnistuisivatkaan - sen verran pitkät ovat välimatkat ja todennäköisiä erilaiset matkantekoa hidastavat vatsataudit...

Lähtö Mumbaihin odottaa itsepäisyyspäivänä, ja Mumbaista ajatuksena on jatkaa heti saapumispäivänä eteenpäin. Etukäteen internetin ihmemaasta varattu junalippu auttanee asiaa. Ensimmäisenä kohteena on muinaisia patsaita ja pylväitä Elloran ja Ajantan luolatemppeleissä, sekä kunnolla nukuttu yö jossakin (edelliset kaksi yötä lentokoneessa ja junassa, voi pieni väsy vaivata).

Luolista jos selviämme kunnialla niin matka jatkuu kohti lisää muinaisuutta ja raunioita. Seuraava etappi on siis Hampi jossa pääsemme pällistelemään maan pinnalla olevia kivikasoja ja ottamaan muutaman päivän ajan vähän rennommin. Hampia kehutaan kovasti kaikennäköisissä matkaoppaissa ja blogeissa joten kait se on itsekin päästävä katsomaan onko siellä oikeasti mitään nähtävää. Tosiaan rentoilu tulee taas varmasti tarpeeseen parin junassa "nukutun" yön jälkeen, ja aiemmin mainitut matkaoppaat ja blogit tietävät kertoa että Hampi on rentoiluun erinomaisesti sopiva paikka.

Hampin jälkeen seuraava kohde on hieman avoin; Jos tuntuu siltä että jaksaa kiinnostua yhä edelleen vanhoista palatseista niin pari päivää Mysoressa on asiaa, mutta jos kiinnostus on nolla (tai Hampissa tulee vikana iltana oltua liiankin rennosti...) niin skippaamme Mysoren ja suuntaamme suoraan Keralan osavaltioon. Mysoressa olisi siis jonkun ikiaikaisen maharadzan komea pytinki, basaareita ja sen sellaista, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Keralalan osavaltio on Intian sarven länsirannikkoa ja matkamme eteläisin piste. Siellä ajattelimme kierrellä enemmänkin ja ihmetellä elämänmenoa sekä tuijottaa viidakkoa toivoen bongaavamme jotain elukoita suojelualueella.
Kochin kaupunki on alueen liikennekeskus, ja kaupungin saaret ilmeisen leppoisia paikkoja viettää aikaa joten siellä tulee käytyä vähintään väkisinkin. Kyseessä on vuosisatoja vanha kauppakaupunki jota ovat hallinneet vaihtelevasti kiinalaiset, portugalilaiset, hollantilaiset, britit ja intialaiset joten tiedossa on ainakin kunnon sekoitus kaikkea mahdollista.
Kochista tarkoituksena on jatkaa matkaa Munnariin, enemmän sisämaassa sijaitseville Länsi Ghateille (ylänkö- /kukkula- /vuoristojuttu). Siellä kävellään teepelloilla, ihaillaan maisemia ja koitetaan jotenkin järjestää aivan pakolliseksi minulle ilmoitettu tapahtuma - uiminen vesiputouksessa. Täällä siis tiedossa hieman leppoisampaa meininkiä taas, parin hektisemmän paikan jälkeen.
Munnarin jälkeen teemme toisen Keralan "pakollisista turistijutuista" ja käymme kurkkimassa jollakin luonnonsuojelualueella josko saisi bongattua niitä jännittäviä eläimiä mitä maasta kuulemma löytyy. Jos ei löydy elukoita niin ainakin viidakkoa, ja onhan sekin suomalaiselle ainakin jossain määrin eksoottista, vaikkei välttämättä uutta olekaan.
Ajan riittäessä ohjelmassa on sitten jäljelle jäänyt pakollinen turistijuttu, eli jonkinlaista risteilyä Keralan rannikon kanavissa katsellen epävirallisia alueen tunnusmerkkejä, eli kuivumaan ripustettuja kalaverkkoja. Sanon "ajan riittäessä" koska epäilen vahvasti että joku isolla veneellä järjestetty päiväristeily ei ole mitenkään vaikuttava kokemus. Todennäköisemmin vain ahdistuu siitä turismin määrästä ja krääsän tyrkyttäjistä mitä kohtaa lähellä isoja kaupunkeja. Jos Bangkokin kelluvat markkinat tai Khao San ovat tuttuja paikkoja niin tietänee mitä tarkoitan. Olen tosin kuullut niin hyviä juttuja näistä "backwater"-paikoista että yritämme varmaan järjestää aikaa vaikka väkisin.

Backwatereilta taas siirtymä Kochiin ja sieltä sitten toivon mukaan lentäen Goalle. Matka olisi kovin pitkä jurnutettavaksi junassa tai liian pomppuinen jotta sen kestäisi bussissa joten tässä vaiheessa ehkä on valmis hieman sijoittamaan rahaa päästäkseen mahdollisimman nopeasti palmupuun katveeseen särpimään olutta ja rentoutumaan. Goalla siis ohjelmassa riippumattoelämää alueen pohjoisosassa jossa kuulemma vielä on inhimillistä. Ajatuksena on mennä jonnekin Arambolin lähistölle lepäämään ja tarpeen vaatiessa siirtyä bilettämään Anjunaan kun ei jaksa enää rentoutumista. Skootterin vuokrausta ja huristelua ympäriinsä voisi myös harkita.

Goalta siirtymä taas Mumbaihin jossa pari viimeistä päivää kummastellaan suurkaupungin menoa ja ostetaan puuttuvat tuliaiset. Lento Suomeen lähtee aikaisin aamulla uutenavuotena joten viimeinen yö vietetään varmaan lentokentällä koisaten.

Sellainen siis on suunniteltu reissu, ja vaikka itse sanonkin niin ihan hyvältä se vaikuttaa. Pitempäänkin olisi Intiassa saanut aikaa kulumaan, mutta valitettavasti se ei tällä kertaa ollut vaihtoehdoissa. Jos vielä joskus hamassa tulevaisuudessa jaksaa innostua Intiasta niin ainahan sinne pääsee uudestaan.